Vanhojen nettisivujen uutisarkiston koko alaston totuus on koottu tähän. Huhtikuussa 2011 avatuille ja Syyskuussa 2013 kuopatuille sivuille ehti kertyä kokonaista 105 artikkelia. Ja tottahan seuran alkutaipaleen kirjoitettu historia piti talteen ottaa.

Ottelu: FC NU – ÅCF 2.8.2013
tiistaina, elokuun 6. 2013 klo 21:15
FC NU – ÅCF 1-1 (0-0)

Kokoonpano:
Shuudifonya Ville
Jauhiainen Sami
Grönvall Nino (46′ Halén Jarno)
Lundgren Niclas
Laisto Harri
Anttonen Sami (68′ Viheriä Joakim)
Narmala Kalle
Moilanen Aleksi
Salminen Arttu
Kalliojärvi Alix (68′ Koivunen Jyri)
Leppänen Petja

Maalit:
1-0 Ahmeti Petrit (58′)
1-1 Laisto Harri (79′)

Loimaalaisia vastaan suoritetun konttauksen jälkeen Yön Ritarit lähtivät etsimään jonnekin kadonnutta asennetta, sekä syyskauden avausvoittoa. Vastus ei juurikaan helpottunut, sillä Nuoret Uskovaiset majailevat lohkon kakkosena. Kevätkierroksella NU kaatui hyvien otteiden jälkeen 3-1, joten täysin voitettavissa tämänkin kohtaamisen piti olla.

Ottelun alla painotettiin edellisen ottelun pyllistämisen lisäksi tuomarille mussuttamisen – tai lähinnä näiden poissaolon – tärkeyttä. Vastustajat tiedettiin itämaan tietäjien tapaisiksi saarnamiehiksi, jotka tulevat todennäköisesti purnaamaan riittävästi, joten tähän tomintaan ei ole järkeä lähteä mukaan. Lisäksi kopissa riemuittiin kuin pikkutytöt kukkakedolla, sillä vaihtomiehiä saatiin tällä kertaa paikalle peräti viisi.

Avausjakson ritarimiehistö aloitti pirteästi ja heränneenä. Taisteluilme oli kohdallaan, mutta hyökkäyssuuntaan ei ihmeitä tapahtunut. Palloa kyllä kuskattiin ylös joka suunnasta, mutta järkevien ratkaisujen puutteessa pallosta luovuttiin sangen nopeasti. Alussa hieman nukkuneen NU:n heräämistä peliin ei tarvinnut odottaa kuin kymmenisen minuuttia. Tosin maalipaikkoja eivät hekään saaneet aikaiseksi. Pitkiä palloja viljellyt NU ei tuottanut tuskaa varmaotteiselle ritaripuolustukselle. Maalissa pelannut Shuudi sai keskittyä pääasiassa marjanpoimintaan. Kaiken kaikkiaan tasaväkinen ja melko tylsä, joskin tempoltaan ihan kelvollinen avausjakso.

Toinen jakso ei pelillisesti juurikaan ensimmäisestä eronnut, jos viimeisen 30 minuutin yksipuolista mutta ajatuksetonta ÅCF:n hallintaa ei lasketa. Kaiken järjen mukaan lopussa olisi pitänyt useampikin maali saada aikaiseksi, mutta vierailijat tyytyivät yrittämään onnettomia kaukovetoja, sekä viljelemään tolkuttoman määrän keskityksiä tyhjään boksiin.
Maaleja toki nähtiin, ja niiden tekemisen aloitti ehkä hieman pelitapahtumien vastaisesti NU, joka 58. minuutilla ihan kelpo syötön, haltuunoton, ja maalivahdin kiertämisen jälkeen pääsi tuikkaamaan ottelun avausosuman. Keskinkertaiset aplodit ÅCF:n keskikentälle ja puolustukselle hyvästä juoksemisesta kaverin rinnalla.

Tasoitusta saatiin odottaa 79. minuutille asti, jolloin H. Laiston TV-shopin Massive-Abs-3000-laitteella trimmatut teräksiset vatsamakkarat osuivat lähietäisyydeltä verkon perukoille flipperipallon jälkeen. Loppulukemien ollessa selvillä voidaan keskittyä niihin toisiin asioihin.

Nimittäin lapasestahan se sitten lähti. FC NU:lla siis. Jatkuvan suunsoiton, tuomarille räyhäämisen, tuomarin piirittämisen, ja homovittuperkeleen huutamisen paikalla ollut tuomarikolmikko vielä armahti, mutta väkivaltaisuuksien alettua alkoi punalappua nousta taskusta.
Pelin avasi 49. minuutilla F. Maloku, joka pelin ollessa poikki otti lennokkaan spurtin laidalta keskustaan ja niittasi kyynärpäällä ÅCF:n pelaajan selkään/päähän. Ahmeti Petrit jatkoi 83. minuutilla pari sekuntia myöhästyneellä taklauksella josta poimi toisen keltaisen kortin. Kentältä poistuminen tuotti ilmeisen paljon tuskaa, mutta lopulta herra saatiin suihkuun pesulle. Kolmas punainen jaettiin 87. minuutilla Eilkhani Mansurille tilanteesta joka itseltäni meni ohi kun keskityin odottamaan montako niitä vielä tulee. Lisää jäätiin odottamaan ottelun lopun joukkorähinästä, jossa NU:n sällit kävivät riehumassa ja läpsimässä katsojiakin. Tästä ei ilmeisesti mitään seuraamuuksia jaettu, ja tuomarikin rullasi samalla kelloaan eteenpäin sen verran että päätti viheltää pelin poikki, sen oltua poikki 4-5 minuuttia.

ÅCF pesi ottelussa LoPS:n sotkemat kasvonsa. Ritarit käyttäytyivät kentälle hiljaisemmin kuin koskaan, samalla pelaten reilusti, kovaa, ja hyvällä asenteella. Tästä on hyvä jatkaa tuleviin koitoksiin. NU:lla valitettavasti lähti homma hanskasta. Valtaosa porukasta vaikuttaa asiallisilta pelimiehiltä, joten olisi väärin leimata kaikkia tämän ottelun muutaman ylilyönnin jälkeen. Ehkä sielläkin haetaan jotain ryhtiliikettä seuraavaan peliin.

PS. Ottelu keskeytettiin ennen aikojaan näiden katsomoon ulottuneiden kehityskeskusteluiden johdosta. Päätuomari kuitenkin ilmoitti ottelun lopputulokseksi 1-1. ÅCF:n tiedossa ei ole että asiaa käsiteltäisiin enempää, joten tämä olkoon lopputulos. Jos se hovissa kääntyy johonkin suuntaan niin tiedotamme asiasta pikimmiten.

Ottelu: ÅCF – LoPS 26.7.2013
lauantaina, heinäkuun 27. 2013 klo 10:31
ÅCF – LoPS 0-5 (0-3)

Kokoonpano:
Hilska Antti
Narmala Kalle (45′ Halén Iiro)
Roos Matias
Laisto Harri
Osola Teppo
Koskinen Juhani
Moilanen Aleksi
Halén Jarno
Kalliojärvi Alix
Leppänen Petja
Grönvall Nino

Hyvin sujuneen kevätkauden – ja lyhyen kesäloman – jälkeen oli aika polkaista syyskierros käyntiin, kun Hirvikosken ylpeys LoPS saapui Kupittaan kumirouheelle. Edellisessä ottelussa samainen vastustaja kaatoi Ritarit 1-0, joten revanssihenkeä olisi luullut löytyvän. Toisin kävi, sillä ÅCF tuntui hävinneen pelin jo ennen sen alkua. Miesvajausta toki oli, sillä vaihtomiehiä oli vaivaiset yksi, mutta eipä niitä loimaalla pelatussa ottelussakaan ollut kuin pari, ja siellä sentään kaaduttiin saappaat jalassa.

Itse ottelusta ei jäänyt hirveästi muistoja tuleville sukupolville. ÅCF yritti jotain “puolesta kentästä kiinni”-tyyppistä voimia säästävää puolustustaktiikkaa 3-5-2 -ryhmityksellä, joka on joissain matseissa toiminutkin. Tänään siitä ei kuitenkaan tullut mitään hyökkäys-, eikä puolustussuuntaankaan. LoPS hallitsi peliä 1. minuutilta loppuun asti, eikä päästänyt missään vaiheessa kotijoukkuetta yllättämään.

Avausjakson maaleista ensimmäinen ja kolmas olivat kelpo laukauksia loimaalaisilta, joissa maalissa pelannut ÅCF2:n maalipyssy A. Hilska oli melko voimaton. 0-2 maalin LoPS tekaisi väärin vihelletystä rankkarista. Puoliajalle 0-3 tappiolla ja päät painuksissa. ÅCF:lla ei tainnut avausjaksolla olla yhtään laukausta vastustajan sählymaalivahtia kohti.

Toisen jakson “loppukiri” kesti n. 2 sekuntia alkuvihellyksestä, jonka jälkeen LoPS otti jälleen ohjat käsiinsä. Pikkuhiljaa alkoi olla selvää kuka ottelun voittaa, joten vierasjoukkue pelasi hetkittäin minuutteja pois pallottelemalla omassa päädyssä. Toki aina välillä purjehtivat läpi aneemisen Ritarikentällisen, ja tekivät siinä sivussa pari maaliakin. 0-4 syntyi Moilasta lyhyemmän sällin puskusta ja 0-5 joskus ottelun lopulla.

Mitään hyvää tästä ottelusta ei voi sanoa. Paitsi että onneksi se loppui vihdoinkin. Kauden selkeästi surkein esitys ÅCF:lta. Tulevaisuutta ajatellen tämä lienee herätyksen paikka koko joukkueelle, ei pelkästään niille 12:lle jotka paikalle saapuivat. Niin kauan kun kauden avainotteluihin lähdetään näin pienellä rosterilla ja näin paskalla asenteella, on turha haaveilla mistään suuremmasta glooriasta. Otetaan opiksi ja reenataan vähän lisää.

Härkäviikot 2013 – otteluraportit
torstaina, heinäkuun 4. 2013 klo 23:25
AC Sauvo – ÅCF 3-4 (0-3)
ÅCF – KyPS 2-0 (1-0)
LoPS – ÅCF 1-0 (0-0)

Osa 1 – AC Sauvo:
Härkäviikot polkaistiin käyntiin perjantaina 28.6 kun Ritariryhmä matkusti idylliseen Sauvon kylään. Sauvo on tunnettu tienviitasta ykköstien varressa ja alasarjoissa ilmeisesti myös edustusjoukkueensa kotiyleisöstä. Sen verran lupsakkaa kylähullua siellä huuteli pienessä perjantaimaistissa että ei paremmasta väliä.

Härkäviikkojen aluksi päävalmentaja Roos lanseerasi uuden, vielä kokeilemattoman ryhmityksen: 3-5-2. Laitureille munaravia koko rahan edestä, luutiva puolustus, ja riittävästi miehiä hyökkäykseen. Kuulostaa ihan toimivalta näinkin dynaamiselle joukolle, joten pojathan kokeilee.

Ottelun avausjakso oli ÅCF:a sellaisena kuin me sen haluamme nähdä ja näyttää. Kovaa, rehtiä, hyvällä asenteella pelattua lyhytsyöttöpeliä, jossa myös maalinteko sujuu. Alati tuhlailevasta ritarihyökkäyksestä mallia näytti ensin N. Lundgren, joka teki avausmaalin 20. minuutin pelin jälkeen. Varttia myöhemmin nähtiin harvinaisempaa herkkua kun A. Moilanen pääsi tuikkaamaan lähietäisyydeltä uransa ensimmäisen Vitosessa. Jakson viime hetkillä vielä H. Laiston pilkku sisään ja matsi alkoi olla taputeltu.

No eihän se sitä sitten kuitenkaan ollut. Onnistunut 3-5-2 roskikseen tauolla ja perinteisellä 4-4-2:lle takaisin areenalle. Sauvo tuli hyvällä ilmeellä toiselle jaksolle, kun taas ÅCF odotti jotain kolmen vartin neppailua ja varmaa voittoa. Jakson alku mentiin sentään suhteellisen tasaisissa merkeissä molempien luoden tilanteita, mutta vaihtomiesten loputtua ja Moilasen lähdettyä tikattavaksi alkoi kymmenellä miehellä rimpuilu olla jo liikaa. Sauvo teki viimeisen vartin aikana kolme maalia ja tuli lopulta tasoihin kun peliä oli jäljellä lisäajan verran.

Joskus paistaa aurinko hanuriinkin, joten Yön Ritarit klaarasivat kuitenkin homman kotiin lisäajalla, kun T. Osolan vapari pomppi pelaajamassan välistä takatolpalle josta A. Virtanen suti pallon sisään. 3-4 voitto Ritareille. Olisihan se hävettänyt ryssiä kolmen maalin johto tasuriksi.

Sauvo havaittiin muutenkin eriskummalliseksi paikaksi. Kotiyleisön sinänsä huvttavat “homo”, “neiti”, yms. huudot höystettynä jokaisesta tuomiosta purnaamiseen elävöitti ottelutapahtumaa siinä määrin, että Sauvon pelaajista yksi päätti ottaa oikein mallia ja mussutti itselleen punaisen pelin jälkeen. Lisäksi tuliaisiksi jäi Moilasen päähän melkoinen vekki, josta sauvolaisille ansaittu punalappu, sekä Roosin sököksi mennyt polvi. Riitta-Liisa Roposelta varastettua hiihtopipoakaan ei toivottavasti enää nähdä M. Palomäen päässä jatkossa.

Osa 2 – KyPS:
Viikonloppu välissä, joten ehtii hyvin juomaan gatoradea ja palautumaan. Ja paskat. Maanantaisen KyPS-matsin lämmittelyssä oli havaittavissa kohtalaisen jumissa olevia lihasmassoja. Onneksi vastuksen ei pitänyt olla aivan edellisen tasoinen. Asenteen merkitystä korostettiin toki tälläkin kertaa. Sekä sitä että toimivaa taktiikkaa ei vaihdeta puoliajalla. Niinpä ÅCF lähti jälleen germaanityylisellä 3-5-2:lla liikkeelle.

Kyröstä oli vastaan saapunut kokonaista 11 sählyn pelaajaa joten mitään suurta urheilujuhlaa ei Yläkentällä nähty. ÅCF otti komennon heti ottelun alussa, eikä missään vaiheessa päästänyt vieraita yllättämään. Se kuuluisa maalinteko kuitenkin tökki jälleen kerran. Tällä kertaa oli mm. J. Jaatisen vuoro kunnostautua tuhlailussa. Lopulta viitisen minuuttia ennen jakson loppua H. Laisto onnistui osumaan maalipuiden väliin, joten tauolle päästiin huterassa 1-0 johdossa.

Toisella jaksolla suurin jännitys koettiin siinä, että missä vaiheessa kyröläisten pohkeista loppuu totaalisesti virta. Vastauskin saatiin: Ennen puolta väliä. Valitettavasti sama tauti iski Ritarien huolella treenattuihin jalkoihin, sillä ottelun loppu lähinnä käveltiin ja sekoiltiin vuoron perään. ÅCF rakensi kuitenkin tilanteita, ja yhden KyPS-puolustuksen yli vyöryneen hyökkäyksen päätteeksi Laisto kävi sijoittamassa alakulmaan illan toisen maalinsa.

Väsynyttä ja loppua kohden jopa huvittavan näköistä peliä, mutta kolme pojoa kotiin. Hierontaöljyt esiin ja valmistautumaan kevään viimeiseen koitokseen.

Osa 3 – LoPS:
Kevään ensimmäiseksi merkitty, mutta viimeisenä pelattu LoPS-ottelu oli edessä torstaina. ÅCF:n vemppajono alkaa olla jo pidempi kuin Moilasen edesmennyt parta, joten sinänsä typerä kesätauko ruisrokkeineen alkoi jo tulla tarpeeseen. Vielä kertaalleen sitä asennetta piti kaivaa esiin, joten valmentajavelho Roos kaivoi innovaatiosalkustaan korillisen mallasjuomaa tarjolle pelin jälkeen. Jos se siis menisi hyvin.

Traktoreistaan tunnetut Hirvikosken toukohousut tiedettiin jo ennakkoon kovaksi vastukseksi. Kelpo matsi siitä myös saatiin, vaikka ÅCF joutui lähtemään susirajan taakse vain 14 miehen vahvuudella. Viikon teeman mukaisesti otteluun lähdettiin jälleen 3-5-2 ryhmityksellä. Toimitus epäilee että taktiikka on luotu vain siksi, että valmennusjohto voi seurata kauanko Moilanen jaksaa sahata laitaa päästä päähän. 90. minuuttia ei kuitenkaan siihen tunnu riittävän.

Alun lyhyen nurmen haistelun ja totuttelun jälkeen nähtiin ehkä kauden parasta ÅCF:a, sekä ilmeisen hyvää paikallista palloseuraa. Kovatempoinen avausjakso tarjosi hetkittäin hyvää futista, mutta valitettavan vähän maalipaikkoja, saati maaleja. 0-0 numeroissa puoliajalle.

Toinen jakso jatkui siitä mihin ensimmäinen jäi. Kovia taklauksia, hyvää asennetta, tunnetta, ja paljon tahtoa. Joskus vähän liikaakin viimeistä sorttia, joten kun A. Virtanen päätti että hän haluaa olla sylikkäin vastustajan veskarin kanssa niin käämithän siinä kärvähti molemmilta. Veskarille keltainen, ja Artulle myös. Arttu näki keltaista kuitenkin jo toistamiseen, joten herra pääsi ottamaan lämpimän suihkun hirvihallille.

Miesylivoimalla puolisen tuntia pelannut LoPS alkoi hallita peliä, ÅCF:n yrittäessä “jotain kivaa maalipotkuista”. Erityisen hyviä maalipaikkoja ei kuitenkaan nähty. Pari ohi viuhunutta vetoa LoPS:lta, ja yksi vapari ÅCF:lta. Lopulta LoPS näytti P. Leppäselle miten vapareita potkitaan ja pamautti hienolla vedolla kotijoukkueen johtoon kymmenisen minuuttia ennen loppua.

Viimeiset minuutit ÅCF haki tasoitusta nostamalla puoli pakkaa kärkeen, mutta eipä siellä mitään järkevää aikaan saatu. Kaiken kaikkiaan laadukas jalkapallo-ottelu, joka olisi voinut kääntyä kumman tahansa eduksi. Vähämaalisuus oli jo ennakkoon odotettu, ja yksi maali lopulta riittikin voittoon.

Seuraavat kolme viikkoa nuollaan haavoja, jotta syyskaudelle saadaan taas iskukykyinen joukko jalkeille. Kevätkierroksesta valmennusjohto antoi pelaajistolle positiivisen palautteen. Pisteitä on kasassa mukavasti ja kärkikamppailuissa ollaan edelleen mukana.

Ottelu: Wilpas2-ÅCF 25.5.2013
sunnuntaina, toukokuun 26. 2013 klo 12:41
Wilpas2 – ÅCF 2-1 (1-1)
0-1 Laisto (14′)
1-1 Parjanen (42′ rp)
2-1 Haavisto (90′)

Kokoonpano:
1 Vuorinen Juuso
5 Viheriä Joakim
8 Hagsberg Sebastian
12 Laisto Harri
18 Anttonen Sami
20 Osola Teppo
24 Suomela Matias
25 Halén Iiro
27 Leino Mikko
30 Moilanen Aleksi
31 Toriseva Eetu
35 Salminen Arttu
52 Halén Jarno
68 Ekman Juho
69 Kalliojärvi Alix
76 Leppänen Petja

– 3-5-2 kokeilu toimi sinänsä hyvin
– Vuorisen peukalo parsittu kasaan etuajassa ja mies palasi tolppien väliin
– Hagsbergille kelvollinen debyytti ÅCF:n paidassa
– Osola poltti kaikki maailman päreet ja jutteli itsensä kahdella peräkkäisellä keltaisella suihkuun
– Leppänen ajaa partansa
– Ekman, Kalliojärvi, ja Toriseva ei vieläkään tee maaleja
– Heitto lähtee tämän jälkeen entistä ylimielisempänä ensi perjantain taistoon
– Päävalmentaja Roos tuijottelee siniseen peiliin

Ottelu: TPK – ÅCF 13.5.2013
keskiviikkona, toukokuun 15. 2013 klo 20:59
TPK – ÅCF 4-4 (2-3) (4-5rp)
0-1 Laisto (1′)
0-2 Leppänen (1′)
1-2 Lehtonen (15′)
1-3 Osola (43′)
2-3 Lastula (47′)
2-4 Jaatinen (48′)
3-4 Lehtonen (68′)
4-4 Kohonen (79′)

Kokoonpano:
25 Halén Iiro
52 Halén Jarno
6 Jaatinen Jami –> Hellsten Samuli (80′)
2 Jauhiainen Sami
69 Kalliojärvi Alix
12 Laisto Harri
27 Leino Mikko
76 Leppänen Petja
30 Moilanen Aleksi
20 Osola Teppo
35 Salminen Arttu

ÅCF:n Piiricup-juna saapui kolmannelle asemalle, kun vastaan asettui mutasarjojen maradonien mittakaavalla suuri ja mahtava Turun Pallokerho, joka kantaa viime kaudelta harteillaan virallista Suomen parhaan alasarjajoukkueen titteliä. Työntäyteinen iltapuhde oli siis edessä. Onhan näitä Kolmosen jengejä ennenkin kaadettu, joten ei muuta kuin leuka rintaan ja kentälle vaikka Ritarihaarniskaan saatiinkin puettua vain 13 miestä.

Koska kyseessä oli piiricup, niin ÅCF pääsi aloittamaan ottelun näillä hämmentävillä tasoitusrankkareilla. Tällä kertaa onni suosi ja kahdesta pilkusta molemmat sisään, jonka jälkeen itse ottelu päästiin aloittamaan. Johtuen vähäisestä pelaajamäärästä oli taktiikka perin helppo valita. Ylhäältä ei lähdetä prässäämään vaan säästetään voimia hallittuihin hyökkäyksiin. Bussia ei missään nimessä laiteta parkkiin alas sillä 90 minuuttia on pitkä aika. Eikä pelkkä puolustaminen ole kivaa, saati arvoille sopivaa.

Avausjakso pelattiin varsin suunnitellusti. TPK sai rauhassa kierrättää palloa alakerrassaan, ja pääasiassa keskeltä läpi yritetyt hyökkäykset tyrehtyivät melko helposti. Molemmilla laidoilla TPK:lla oli kaksi miestä viivassa kiinni pääasiassa seisoskelemassa, joten sieltäkään ei läpi päässyt. Ainokaisen maalinsa TPK sai 18 metristä ammutusta vapaapotkusta, joka oli pallon takana olleilta miehiltä varsin komea suoritus.

ÅCF:n hyökkäyksiin lähdöt alkoivat parantua mitä pidemmälle jakso eteni. Maalipotkuista haettiin usein targetin päähän, mutta niistä ei juurikaan tilanteita saatu luotua, sillä TPK osasi pudottaa varmistuksen riittävän alas. Sen sijaan pallollista peliä päästiin ajoittain pyörittämään yllättävänkin rauhassa, joista syntyi muutama kelvollinen maalipaikka. Jakson lopulla päästiin taas kahden maalin johtoon kun kulmapotkun jälkitilanteesta T. Osola jatkoi A. Kalliojärven vedon maaliin. Tauolle numeroissa 1-3.

Toisen jakson alussa ÅCF vielä herätteli jalkojaan, kun takatolpalle unohtunut TPK hyökkääjä laukoi nollakulmasta Ritaripuolustuksen avustamana kavennusmaaliin parin minuutin pelin jälkeen. Hätää ei tarvinnut pitkään kärsiä, sillä miltei seuraavasta tilanteesta J. Jaatinen karkasi läpiajoon ja siirsi pallon varmasti alakulmaan. Vaikka jaloissa alkoikin painaa pikkuhiljaa enemmän, niin peli oli hetken aikaa melko sekaisin molemmilla joukkueilla. Lopulta TPK sai takaa-ajovaihteen takaisin silmään kun saivat lähes identtisen vapaapotkumaaliin 68. minuutilla lähes yhtä heppoisesta rikkeestä kuin avausjaksonkin maalissa.

Lisää vettä TPK:n myllyyn saatiin 74. minuutilla kun A. Moilanen kaatoi rankkarin arvoisesti läpiajoon päässeen kerhohyökkääjään ja lensi punaisella lapulla suihkuun. I. Halen kuitenkin torjui tästä seuranneen pilkun, joten Kerho ei vielä tasoihin tullut. Viimeiset 16. minuuttia, sekä ties miten monta minuuttia lisäaikaa olikin sitten yhtä puolustustaistelua väsynneillä 10:llä jalkaparilla. Jostain sumpun keskeltä kerho pääsi tasoihin 10 minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Loppuaika siivottiin TPK:n keskityksiä ja potkittiin palloa kauas pois. lopputulos 4-4 joten lisää pilkkuja oli tiedossa.

Rangaistuspotkukilpailu osoittautuikin päivän pilaavaksi komediaesitykseksi, jossa I. Halenin torjunta viidennessä parissa voitti ottelun ÅCF:lle. Eiku… Kaksi sekuntia myöhemmin avustava huitoo lippuaan sillä Halen oli kuulemma liikkunut viivalta liian nopeasti. Armopalauusinta sisään ja kisa jatkuu. Seitsemännen parin jälkeen TPK jatkoon. Aistittavissa oli että paha maku jäi molemmille joukkueille suuhun tästä farssista.

Se siitä cupista. TPK:lle onnea jatkoon. Tosiasiassahan peli päättyi heille 4-2 kun otetaan ne pelleilypilkut alusta pois. ÅCF:ltä tyydyttävä esitys, taktiikka toimi hyvin eikä peli hajonnut missään vaiheessa, ellei viimeisen reilun vartin vajaalla pelattua väsymistaistelua sellaiseksi lasketa.

Ottelu: ÅCF – FC NU 4.5.2013
torstaina, toukokuun 9. 2013 klo 13:17
ÅCF – FC NU 3-1 (0-1)

0-1 Ahmeti (1′)
1-1 Laisto (55′)
2-1 Halén J. (56′)
3-1 Osola (80′)

Kokoonpano:
25 Halén Iiro
52 Halén Jarno
2 Jauhiainen Sami
23 Koskinen Juhani
12 Laisto Harri –> Palomäki Markus (67′)
76 Leppänen Petja
11 Lundgren Niclas –> Grönvall Nino (86′)
30 Moilanen Aleksi
20 Osola Teppo
7 Roos Matias
35 Salminen Arttu –> Kajala Kimmo (61′)

Avasusottelunsa voittanut ritariryhmä lähti hakemaan jatkoa kerrankin hyvän alkusysäyksen saaneelle kevätkaudelle. Vastaan asettui monien papereissa lohkon ennakkosuosikiksi noussut FC Nations United (vai Nuoret Uskovaiset?), jonka multikulttuurisävytteinen ryhmä tulisi varmasti tarjoamaan mielekkään iltapuhteen ÅCF:lle.

Kuten niin monesti aiemminkin, ottelun alku oli Ritareille myrkkyä. Avauspotkusta pallo pelattiin alas laitapuolustajalle, josta kierrättämällä lähdettiin siirtämään palloa kohti toista laitaa. Toppari P. Leppänen koki kuitenkin mustan hetken syöttöä vastaanottaessaan ja kompuroi turvalleen. Vierailijat kiittivät poimimalla irtopallon ja siirtämällä pelivälineen maaliin n. 15 sekunnin uurastuksen jälkeen.

0-1 Eikä vielä ollut edes hiki. ÅCF ei kuitenkaan hätkähtänyt tästä, vaan pääsi muutamassa minuutissa sinuiksi FC NU:n kovatempoiseen prässipeliin. Oma pelinrakentelu parani mitä pidemmälle avausjakso eteni. NU:n maalipaikat jäivät harvalukuisiksi, joskin vaarallisiksi. Halénin torjunnoilla ja NU:n hyökkääjien itsekkyydellä peli pysyi samoissa numeroissa taukoon asti. ÅCF:n avausjakson maalipaikat olivat lähinnä puolittaisia, joskin M. Roosin vapaapotku kolisi ylärimaan veskarin nukkuessa. Liekö ollut edelleen tajuton saatuaan kuvitteellisen tällin jakson puolivälissä A. Salmiselta.

Toisella jaksolla FC NU:n korkealta alkanut prässäys alkoi hyytyä, eikä jalka enää noussut yhtä kepeästi kuin avausjaksolla. Ritarit kiittivät pallonhallinnan saamisesta itselleen ja käänsivät matsin minuutissa päälaelleen. 55. minuutilla H. Laisto tasoitti ottelun varmalla vedolla, ja minuuttia myöhemmin J. Halén vei Ritarit johtoon. Huomionarvoista Japin maalissa oli myös se, että mies otti ihan oikean spurtin ohittaessaan vastustajan puolustajan. Siis ihan oikeasti. Japi juoksi kovaa. Ei tietenkään täysillä. Tästä riittänee jälkipolvillekin kerrottavaa.

ÅCF:n siirryttyä keulille ottelu näytti ratkenneelta, joskin tasaiselta. NU yritti jatkuvasti ristipalloja viljelemällä päästä puhkomaan Yön Ritarien puolustusta, mutta tuloksetta. ÅCF vastavuoroisesti rakensi tukun vaarallisia vastahyökkäyksiä, mutta lopullinen niitti antoi odottaa itseään. Lopulta 80. minuutilla vaihdosta sisään tullut M. Palomäki tarjoili kantapäällään T. Osolalle virheettömän maalipaikan, josta mies ei erehtynyt. 3-1 jäi myös lopputulokseksi.

Ritarien kausi etenee kahden kierroksen jälkeen vailla pistemenetyksiä. Toukokuu tarjoilee tätä herkkua vielä rutkasti lisää, ja kuun lopussa herkkupalana Turun ylpeys ÅCF kohtaa Hirvensalon maalaiskunnan toukohousut eli Heiton. Elämme mielenkiintoisia aikoja…

Ottelu: ÅCF – Ponteva 20.4.2013
sunnuntaina, huhtikuun 21. 2013 klo 20:57
ÅCF – Ponteva 3-1 (2-1)
1-0 Lundgren (4′)
1-1 Brazier (27′)
2-1 A. Salminen (30′)
3-1 Lundgren (66′)

Kokoonpano:
2 Jauhiainen “C”
7 Roos
8 Grönvall -> Virtanen (62′)
11 Lundgren -> Viheriä (73′)
12 Laisto -> Hilska (88′)
15 Shuudifonya “MV”
18 Anttonen
20 Osola -> Ekman (73′)
23 Koskinen
35 A. Salminen -> Leino (82′)
76 Leppänen

Yön Ritarit lähtivät uuteen kauteen intoa puhkuen. Olihan Ritariperhe kasvanut juuri kuluneella viikolla kahdella uudella pikkuprinsessalla, kun sekä V. Honkaselle että S. Jauhiaiselle oli haikara tuonut omat suloiset tyttäret. Vierasjoukkue olikin lopulta pelkkä vastaantulija aurinkoisella Parkin kentällä.

Koska kyseessä oli kauden avausottelu ja vastassa uusi joukkue, niin alku oli kovin tunnusteleva. Pikkuhiljaa ÅCF:n syöttöpeli alkoi kuitenkin toimia, ja jo neljännellä minuutilla Lundgrenin Nicke siirsi pallon parin nätin syötön päätteeksi Ponteva-pömpeliin.

Siinä sitten ajateltiin, että eiköhän tämä tästä taitu. Paikkoja siunaantui tasaisella tahdilla itse kullekin mustapaidalle, mutta viimeistely oli heikkoa. Ja lopulta sitten 27. minuutilla vastustaja pääsi rankaisemaan, kun yksi noin sadasta pystypallosta päätyi veskari-Shuudin ja toppari-Pepen kommunikaatiokatkoksen jälkeen Ponu-kärjelle, joka teki varman maalin.

Eipä Ritarit tuosta hämmentyneet, vaan oma paikka otettiin takaisin jo kolme minuuttia myöhemmin. Vapari rankkarialueen kulmalta, H. Laiston nopea keskitys maalin edessä yksin päivystäneelle A. Salmiselle, jonka varma pusku päätyi Ponteva-maalin takanurkkaan. Jippikaijee motherfuckers, Artulle eka virallinen peli Ritarihaarniskassa ja heti pörsä. Sillä lailla!

Tokalle puoliajalle lähdettiin siis maalin johtoasemassa, vaikka oikeasti olisi pitänyt johtaa vähintään viidellä. No mutta eipä siinä, toinen puoliaika ihasteltiin sitten Turun kaunista auringonlaskua. Teki Nicke yhden maalinkin, 66. minuutilla. Mieleen tuli vuosi 1997 ja Suomi-Unkari Stadikalla, niin upea maali se oli.

Loppuaika meni jalkapallotennistä pelaillessa, kun vaihdot sekoittivat pelin. Ponteva veti koko matsin pitkää palloa, ja ÅCF lähti lopussa samaan leikkiin mukaan. Oli siinä toki taas viitisen avopaikkaakin (mm. Lundgren ja viidestä metristä tolppaan tyhjän maalin odottaessa) ja yksi hylätty häkki, mutta samapa tuo. Ei ole asiat niin hyvin kuin Heitolla, siellähän pelaa se Cristiano Ronal… Eiku Iiro Sarparanta. Maailman paras kärki.

Kolme pistettä ja voitto kotiin, hip hei! Nämä pongot pelattiin Villen ja Samin vastasyntyneillä tyttärille sekä deekujen kuningas Keijo “Liston” Hagertille, joka poistui joukostamme tovi sitten. Vapun jälkeen Ritarien vireen testaa FC Nu.

ÅCF Futsal 2012-2013 – Välitilinpäätös Amiraalin sanoin
sunnuntaina, tammikuun 27. 2013 klo 00:54

Kausi on nyt puolessa välissä ja hyvällä mallilla. Viime vuodesta on opittu sääntöjä, vaikka tänään opittiinkin taas lisää. Peleihin on saatu myös asennetta.

Voittaminen on paljon häviämistä mukavampaa ja sen huomaa myös kentällä. Voittaa tahdotaan vaikka väkisin, ja tappio kirvelee sen pienen hetken heti ottelun jälkeen. Kuitenkin vain siihen asti, että Matador alkaa puhua bodaamisesta, jolloin koppi yleensä tyhjenee!

Kuusi peliä on takana, ja koska Moilasen jorinat on jo kuultu ja kopissa on muuten kivaa, niin ollaan hävitty vain kerran tällä kaudella – sarjakärki AU:lle! Kiitos myös pelaajistolle, kuppi ei ole kaatunut enää matseja edeltävänä iltana, ja eron viime kauden sunnuntaivapina-peleihin huomaa.

Yleisöä on ollut mukavasti, mutta toki lisääkin mahtuu halliin kannustamaan J. Koskinen sarjan ylivoimaiseen tehopistekuninkuuteen!

Toiset kuusi peliä on vielä jäljellä, ja kutsutaan tuota tämän illan yhtä notkahdusta vaikka siksi kuuluisaksi tilastotappioksi, ja kannetaan haarniskaa ylpeänä kohti futsal-gloriaa.

Hyvää lämpimien kelien odottelua kaikille toivottaa Herra Amiraali!

Ottelu: JIK – ÅCF 6.10.2012
tiistaina, lokakuun 9. 2012 klo 19:24
JIK – ÅCF 3-1 (2-1)

Vihdoin se loppuu! Nimittäin ÅCF:n pitkän historian nihkein kausi. Ritarit neppailivat syksyn viimeisen matsinsa vailla panosta Ahvenanmaalla, jossa vastaan asettui nousun Neloseen varmistanut Jomala IK. Merkityksetön ottelu tai ei, niin kauden lopetuksesta haluttiin tehdä sen verran hyvä että voidaan vetäytyä talviunille päät pystyssä.

Mitään yllättävää ei taaskaan ollut siinä että pahasti siipirikkoinen joukkue sai raavittua kasaan peräti 12 pelaajaa, joista 5-6 puolikuntoisia. Maalivahtia ei tälläkään kertaa ollut joten tolppien väliin asetettiin A. Kalliojärvi.

Vastoin kaikkia odotuksia ÅCF pelasi hyvän ottelun. Avausjaksolla vierasjoukkue hallitsi peliä suurimman osan ajasta mutta ei saanut luotua kuin muutaman vaarallisen tilanteen. Kärjessä pelannut J. Ekman ei kuitenkaan tarvinnut yhtä montaa tilaisuutta kuin kolleegansa E. Toriseva yleensä, joten ensimmäisestä vetopaikasta pallo sisään ja Yön Ritarit johtoon.

Jakson loppupuolella kotijoukkuekin alkoi saada juonen päästä kiinni, ja lopulta saivat tasoituksen aikaiseksi kun JIK-hyökkääjä pääsi sijoittamaan lähietäisyydeltä pallon alakulmaan. Melko pian tämän jälkeen ÅCF-puolustuksen selustaan pelatusta juoksupallosta kotijoukkue rakensi helpohkon maalin, kun pääsivät kahden miehen voimin nokikkain maalivahdin kanssa. Ehkä jopa vastoin pelitapahtumia JIK pääsi 2-1 johdossa puoliajalle.

Toisen jakson ÅCF aloitti kelvollisesti luoden muutamia hyviä hyökkäyksiä, mutta tasoitusmaali ei silti ollut kovinkaan lähellä. Pikkuhiljaa joukkue alkoi myös turhautua paikalliseen tuomaritoimintaan ja perin tuttuja suunsoittokortteja alkoi nousta rintataskusta. Jomala päätti samalla hyödyntää vahvuuttaan eli täyttä vaihtopenkkiä. Tuoreita jalkoja kenttä täynnä oli vierasjoukkueelle liikaa, joten loput puoli tuntia jahdattiin varjoja. 3-1 maali nähtiin n. 60. minuutilla, eikä ÅCF enää noussut kunnolla haastamaan tuoretta lohkovoittajaa. Hyvällä asenteella ja tiiviillä puolustamisella kuitenkin roikuttiin pelissä mukana loppuvihellykseen asti. Allekirjoittanutkaan ei tössinyt tolppien välissä. Ainakaan paljoa, tai ainakaan maalin arvoisesti.

Moilasen sanoin “hävitään tai voitetaan, reilu peli pelataan”. Pelillisesti kelpo esitys kauden loppuun, vaikka kokoonpano antoi odottaa kaikkea muuta. Matsin jälkeen oli vikingavallenin sauna lämmin, josta kiitokset kotijoukkueelle.

PS. Jomalalle onnittelut noususta.
-toimitus

Ottelu: ÅCF – TuWe2 27.9.2012
sunnuntaina, syyskuun 30. 2012 klo 19:16
ÅCF – TuWe2 1-8 (0-3)

ÅCF:n sysipaskan kauden viimeinen kotiottelu summasi mallikkaasti yhteen koko kauden. Ritarit ottivat kuokkaan oikein kunnolla, eikä 7 maalin ero loppulukemissa juurikaan jätä seliteltävää.

Kolea syysilta yläkentällä reippaan vesisateen kera. Paikalla kokonaiset 13 pelaajaa, joista kourallinen puolikuntoisena. Ainoa maalivahtikin omien sanojensa mukaan niin hajalla ettei voi tolppien väliin mennä, joten pari peliä maalissa seissyt V. Shuudifonya sai jälleen hanskat käteensä.

Shuudi viihtyikin maalissa kokonaista 7 minuuttia. Weikkojen kärkimies karkasi läpiajoon ja Ville syöksyi vastaan boksin ulkopuolelle. Sinänsä hieno torjunta tapahtui käsillä n. 20 metrin päässä maalista, joten punakorttihan sieltä tuomarin taskusta löytyi. I. Halen ei vieläkään pystynyt maaliin menemään, joten hyökkääjä J. Ekman sai vaihtaa paidan väriä ja vetää kintaat käteensä. 83 minuuttia peliä jäljellä, vajaamiehityksellä ja vaihdossakin vain loukkaantunut Iiro. Kaiken muun hyvän lisäksi Weikot tekivät tilanteesta saamastaan vaparista maalin, eikä ÅCF enää tästä sillasta noussut.

Loput ottelusta Ritarit yrittivät puolustaa omaa maaliaan, mutta hyökkäyksiin ei enää virtaa riittänyt. Siinä sivussa sitten laskettiin montako kymmentä kertaa Weikoille liputetaan paitsiota, ja montako kertaa onnistuvat maalinteossa. Lopulta verkko heilui seitsemän kertaa lisää, ja paitsioita vihellettiin varovaisesti arvioiden kolmisenkymmentä. Maaliin joutunut Juho sai sentään yhden rankkarin torjuttua tavalla, josta penkillä majaillut Iirokin olisi kateellinen. Kylmänviileä liimaus alakulmasta.

Ottelun loppuun saatiin vielä ehkä koko kauden erikoisin tilanne, kun lääketieteellisen ihmeparantumisen kokenut I Halen tuli kärkeen pelaamaan loppuminuuteiksi. Iirolle annettiin vastuu laukoa vapaapotku n. 25 metristä, ja jonkun suonenvedon seurauksena Kissa-Halen pamautti laakapallon takayläkulmaan. Toimitus onnittelee Iiroa vuoden maalista, ja pyytää ettei H. Laisto potki enää vapareita, mikäli ne eivät ole vastaavan tasoisia.

Loppunumerot 1-8 ja kausi alkaa olla paketissa. Viimeisellä kierroksella ÅCF matkaa ensi kertaa ihan oikeasti ulkomaille, kun vastaan asettuu Ålandin suljetusta reservaatista kotoisin oleva Jomala IK. Panosta ottelussa ei enää ole, mutta kausi olisi huomattavasti mukavampi päättää voittoon. Lisäksi wannabe-hurrien nousuhaaveiden sijoittaminen roskakoriin olisi mieluisa tehtävä. Eräs kaarinalainen poppoo luultavasti kiittäisi myös.

-toimitus

Ottelu: KuuLa – ÅCF 21.9.2012
lauantaina, syyskuun 22. 2012 klo 17:09
KuuLa – ÅCF 2-3 (2-2)

Surullisen kakkoskauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa Yön Ritarit saivat vastaansa takaisin Kutoseen ensi kaudeksi matkaavan sarjajumbo Kuuvuoren Laakin. Ottelun ainoa tavoite oli kolme pistettä ja samalla sarjapaikan varmistus. Tämä tavoite toteutui, mutta vaikeimman kautta.

Ottelun lähtökohdat olivat jälleen melkoisen vaikeat, sillä kummatkin maalivahdit olivat sairastuvalla, eikä vaihtomiehiä ollut kuin yksi. Nollapelin Wilpasta vastaan pelannut yksijalkainen V. Shuudifonya pistettiin tolppien väliin, ja penkille iskettiin loukkaantumisestaan toipunut K. Narmala.

Ottelu alkoi ÅCF:n osalta täysin unessa. Taas kerran ajateltiin ennalta heikomman vastustajan kaatuvan ilman suurempia ponnisteluja, mutta näin ei käynytkään. Ritarit lähtivät alusta asti KuuLa:n kävelyvauhtiin mukaan, ja 11. minuutilla oltiinkin jo tappiolla. Paitsioansa petti, ja KuuLa-hyökkääjä kiitti, 1-0. 22. minuutilla päästiin kuitenkin tasoittamaan, kun J. Ekman iski maalinedusruuhkasta pallon pömpeliin.

Vain viisi minuuttia tasoitusmaalista, ja ÅCF oli jälleen tappiolla. Ja taas petti paitsioansa. Tosin tällä kertaa ansan pettäminen oli enemmän vastustajan hyvyyttä kuin Ritari-linjan uinumista, sillä oivan taustajuoksun jälkeen sama KuuLa-veijari iski uudestaan, ja peli oli 2-1.

35. minuutilla tapahtui jotain ennennäkemätöntä. Suurella kohulla SCR:stä ÅCF:ään ennen kauden alkua siirtynyt N. Lundgren sai apinan niskastaan ja nosti pallon hallitusti verkkoon. Nicken kauden ensimmäinen maali oli nähnyt päivänvalon, ja muutama peli olisi vielä aikaa kaunistella saldoa. Tauolle mentiin 2-2 tasatilanteessa.

Toisella puoliajalla ei peli juurikaan parantunut. Samanlaista kuraa koko puoliaika, mutta se tarvittava maali saatiin kuitenkin aikaiseksi 60. minuutilla. M. Roos ampui vaparin muuriin, ja jälkitilanteesta pallo päätyi Lundgrenin pään kautta H. Laistolle, joka siirsi sen varmasti maaliin.

Viimeinen puolituntinen olikin sitten melkoista hurlumhei-palloa. Päästä päähän mentiin ja paikkoja oli puolin ja toisin. KuuLa:n vaarallisin tilanne päättyi tolppalaukaukseen, ja ÅCF tuhlaili tuttuun tapaansa muutaman avopaikan. Lisämaaleja ei kuitenkaan nähty, vaikka kramppaavien pohkeiden täyttämä Ritari-linja vuosi paikoitellen seulan lailla.

Voitto on aina voitto, mutta tällä kertaa se tuli jopa hävettävän huonolla esityksellä. Torstaina Yön Ritarit saavat Yläkentälle vieraakseen Turun Weikot, ja silloin on syytä esittää parempaa peliä.

Ottelu: ÅCF – Wilpas 2 15.9.2012
sunnuntaina, syyskuun 16. 2012 klo 19:45
ÅCF – Wilpas 2 3-0 (2-0)

Åbo Club de Fútbolin revanssisyksy jatkui aurinkoisella Yläkentällä, kun vieraaksi saapui Wilpas 2. Salolaisilla ei tällä kertaa ollut juurikaan mahdollisuuksia Ritareita vastaan, vaan pisteet jäivät heikollakin esityksellä Turkuun.

Ottelu alkoi Wilppaan kannalta mahdollisimman shokeeraavasti, kun ÅCF teki seurahistoriansa nopeimman maalin. Ottelua oli pelattu vain 15 sekuntia, ja pallo löytyi salolaisten verkosta. Vieraiden toppari syötti pallon heti aloituksen jälkeen valkoisissa pelanneelle kotijoukkueelle, jonka jälkeen J. Jaatinen rankaisi armotta. Jopa ottelun erotuomari Petri Johansson totesi, ettei ole urallaan noin nopeaa maalia aikaisemmin todistanut.

Ottelun ensimmäinen puoliaika oli kuitenkin melkoisen heikkotasoista, eikä kummallakaan joukkueella juuri paikkoja ollut. Puoliajan loput kohokohdat olivat Jaatisen toinen osuma 18. minuutilla, ja T. Osolan kahden jalkapohjan liukutaklaus suoraan vastustajaa päähän. Tästä ei ulosajo todellakaan olisi ollut vääryys, mutta keltaisella selvittiin. Ja onneksi Wilpas-peluri ei loukannut tilanteessa ja pystyi jatkamaan peliä.

Toinen puoliaika oli yhtä puuduttavaa kuin ensimmäinenkin. Tauolla Osolan tilalle vaihdettu K. Kajala viihtyi kentällä kaikki 24 minuuttia ja häipyi kahden keltaisen jälkeen suihkun kautta kotio katsomaan Manchester Unitedin matsia. Näin ÅCF joutui kamppailemaan ottelun loppuun asti vajaalla miehityksellä.

Wilpas 2 ei kuitenkaan loppujen lopuksi saanut mitään vaarallista aikaiseksi, vaan Ritarien maalilla pelannut puolustaja V. Shuudifonya koppaili vähäiset laukaukset vanhalla junnumolarin varmuudella. Jossain vaiheessa Shuudi loukkasi jalkansakin sen verran pahasti, että maalipotkut siirtyivät muiden vastuulle, ja kaikki avaukset lähtivät jalan sijaan kädestä. Mutta mikäpä siinä, nollapeli se sieltä tulla tupsahti, eikä mies taida enää kenttäpelaajaksi takaisin päästäkään.

Ottelun viimeinen maali nähtiin tuhlaajapoika E. Torisevan toimesta, kun mies vihdoin ja viimein onnistui läpiajosta. Peliväline tyylikkäästi kärkkärillä Wilpas-veskarin putkista pussiin, kädet pystyyn ja rasti seinään. Näin ÅCF hoisi pelin tyylikkäillä 3-0 numeroilla kotiin, ja ensi viikolla tämän hurjan syyshurman saa kokea Kuuvuoren Laaki.

Ottelu: FC RP – ÅCF 4.9.2012
keskiviikkona, syyskuun 5. 2012 klo 12:47
FC RP – ÅCF 3-3 (1-3)

Syyskuisena tiistai-iltana Ruskolla nähtiin tapahtumarikas kamppailu, jossa kaksi keskikastin joukkuetta mittelivät paremmuudestaan. Tällä kertaa pisteet jaettiin, mutta pääosan huomiosta vei uskomattoman ammattitaidoton päätuomari, paikallinen Andreas Karakatsanis.

ÅCF lähti otteluun tälläkin kertaa heittämällä J. Kinoksen vanhan tutun RP-maalitykki S. Ahon päällystakiksi, ettei “oma koira” pääsisi tässäkään ottelussa puremaan. Eikä päässytkään. Peli alkoi kuitenkin ruskolaisten pitäessä palloa, ja Ritarien tyytyessä hakemaan asemiaan.

Ensimmäinen maali nähtiin 14. minuutilla, kun T. Osola ampui kahdestakympistä vihaisen kudin, joka päätyi lopulta Rusko-veskarin käsien kautta verkon perukoille. Johtoasemasta ei päästy kuitenkaan nauttimaan kolmea minuuttia kauempaa, kun kotijoukkue tasoitti ottelun. ÅCF:n paitsioansa petti, koska taiteilija A. Moilasen tissitaulumaalailujen yhteydessä korviin unohtuneet pensselit heikensivät miehen kuuloa sen verran, ettei hän muun linjan noustessa huomannut nousta itse lainkaan. Ruskon mies läpi ja Ritarimolari I. Halén hyvin laukauksessa mukana, mutta pallo livahti tässäkin tilanteessa maalivahdin hanskojen kautta maaliin.

ÅCF siirtyi jälleen johtoon 31. minuutilla hienon ja harjoitellun vapaapotkukuvion päätteeksi. M. Roos siirsi pallon maata pitkin muurin ohi, ja Osola iski illan toisen osumansa näyttävästi pussiin. Vierasjoukkue teki toisella puoliajalla vielä yhden maalin, kun vain minuutti edellisestä, ja H. Laisto karvasi pallon päätyrajalla palloa suojanneelta ruskolais-pakilta ja vapautti E. Torisevan maalintekoon. Tauolle mentiin siis Ritarien 1-3 johtoasemassa.

Toisella puoliajalla pienikokoisen pelialustan lisäksi vihaisesti puhaltanut vastatuuli vaikeutti ÅCF:n pelinrakentelua sen verran, että kotijoukkue otti pelin jälleen haltuunsa. 2-3 kavennus nähtiin 57. minuutilla kulmapotkutilanteesta, kun Halén maalissa ei antanut J. Koskisen purkaa palloa turvallisemmille vesille, vaan siirsi pelivälineen sormenpäillään RP-pelaajalle, joka kenkäisi sen sitten voimalla tolppamies Koskisen kautta maaliin.

FC RP:n tasoitusmaali 80. minuutilla oli komea ja sen seuraukset ÅCF:n kannalta harmilliset. Ruskolais-pelaaja ampui noin 25 metristä vapaapotkun voimalla takanurkkaan, eikä kissa-Halén maalissa ehtinyt kissaa sanoa. Heittäytyä Iiro ehti kuitenkin, ja rojahtaa koko painollaan kenttään niin, että ainoa asia mitä mies käsissään pelin aikana enää piteli, oli jääpussi. Koska kaikki vaihdot oli tässä vaiheessa jo käytetty, niin laituri J. Ekman meni loppuotteluksi tolppien väliin, ja ÅCF pelasi viimeisen kympin miesalivoimalla. Loppuun asti kuitenkin kestettiin, ja näin päädyttiin melko oikeudenmukaiseen 3-3 lopputulokseen.

Lopuksi omat kappaleensa tuomaritoiminnasta. ÅCF harvemmin ottaa kantaa tuomareihin, koska Vitosessa tuomarit ovat luonnollisesti samalla tasolla kuin pelaajatkin, eli amatööritasolla. Mutta nyt on pakkorako, koska näin amatöörejä ei mekään sentään olla.

Olen 20 vuotta pyörinyt Turun piirin jalkapallotoiminnassa mukana, mutta koskaan en ole näin pihalla olevaa tuomaria nähnyt. Jopa Uri Seera näyttää tämän Karakatsaniksen rinnalla Pierluigi Collinalta. Alusta asti oli selvää, ettei ottelussa mitään linjaa ole, ja pilli soi tilanteesta kuin tilanteesta. Siellä sitä jo vartin kohdalla vastustajien kanssa yhdessä tuumin ihmeteltiin, että on se nyt jumalauta kun tiedetään, että kaksi kovaa pelaavaa joukkuetta on vastakkain, niin annettaisiin sitten pelata myös ja asetettaisiin linja sen mukaan. Mutta kuten sanottu, niin päin helvettiä menivät vihellykset puolin ja toisin, eikä tämä pillipiipari onneksi onnistunut suuremmin ottelun lopputulokseen vaikuttamaan.

Kamppailun loppupuolella karkasi homma sitten päätuomarin käsistä lopullisesti. ÅCF pelasi miehen vajaalla, ja E. Toriseva kenkäisi pallon sivurajan tuntumasta kaukaisuuteen ajatellen, että otetaan tästä nyt sitten ajanpeluusta se yksi varoitus. Ei varoitusta, vaan tuomari antoi pelin jatkua RP:n heitolla ja lähetti Torisevan HAKEMAAN palloa Ruskotalon pihalta, kun peli siis oli jo käynnissä. Niin ja Ruskolla on tosiaan ne junnut pallopoikinakin. Siinä hetki sitten kahden miehen alivoimalla. Ottelun 90. minuutilla Osola (yllätys yllätys) kypsyi tuomarin toimintaan ja otti suunsoitosta varoituksen. No, tuomari näytti ensin keltaista ja sen jälkeen punaista, johon Teppo vastasi, että “ei minulla kyllä mitään varoitusta alla ollut”. Siinä sitä sitten arvottiin hetki, jonka jälkeen pillipiipari perui punaisen korttinsa, ja taas peli jatkui.

Kaiken lisäksi pöytäkirjaan on merkattu varoituksia pelaajille, jotka eivät olleet edes kokoonpanossa. Ei siis mikään ihme, etteivät avustavat ole kehdanneet siihen nimiäänkään raapustaa. Onneksi Karakatsaniksen nimi siinä seisoo, joten tiedämme kenen tiimoilta otamme piiriin yhteyttä, ettei kyseinen herra enää tulevaisuudessa Yön Ritarien pelejä tuomitsisi. Toivottavasti ei kenenkään muunkaan.

J. Koskinen

Ottelu: ÅCF – Nagu IF 2.9.2012
tiistaina, syyskuun 4. 2012 klo 12:33
ÅCF – Nagu IF 3-0 (0-0)

Kevätkaudella katkerasti 1-0 nauvolaisille hävinneet Yön Ritarit janosivat kostoa, kun Nagu IF saapui Turun urheilupuiston yläkentälle. Ja kosto saatiinkin, korkojen kera.

Ottelu lähti käyntiin raikkaassa syystihkusateessa, eikä tahtipuikon heiluttajista ollut epäselvyyttä missään vaiheessa. ÅCF vei ja Nagu vikisi. Maltillisesta pelinrakentelusta huolimatta Ritarien hyökkäyskolmanneksen viimeiset syötöt eivät löytäneet kohteitaan, ja kaukaalähteneet laukaukset jäivät toivottomiksi. J. Ekman karkasi kertaalleen läpiajoonkin, mutta viimehetkellä sijoituksesta tsippiin vaihtunut ratkaisuyritys päätyi nauvolais-veskarin syliin. Tauolle mentiin siis maalittomassa tilanteessa.

Toisella puoliajalla sama meininki jatkui. Avausmaalia jouduttiin kuitenkin odottamaan aina 59. minuutille saakka, jolloin T. Osola ampui pallon verkkoon V. Honkasen ja E. Torisevan maukkaan esityön jälkeen. 64. minuutilla 2000-luvun puolenvälin Turun Sanomista tuttu junnutykki J. Jaatinen pääsi puolittain läpi ja sijoitti pallon näyttävästi takanurkkaan. Ottelussa nähtiin vielä yksi maali, kun läpiajojen tuhlailuistaan tunnetuksi tullut Toriseva laukoi pelivälineen 86. minuutilla miltei nollakulmasta Nagu-vahdin ja tolpan välistä verkkoon.

Voittajasta ei ottelussa todellakaan ollut epäselvyyttä missään vaiheessa, ja numerot olisivat voineet olla huomattavasti rumemmatkin. Vieraanvaraiset Ritarit päättivät kuitenkin jättää maalisarakkeensa tällä kertaa vain kolmeen häkkiin. Tuomari J. Hyssälä oli oikein hyvä, ja ÅCF pelasi yllättäen jo kauden toisen kortittoman ottelunsa.

Otteluruuhka jatkuu tänään Ruskolla paikallista Palloa vastaan.

Ottelu: ÅCF – RaiTeePee 16.8.2012
sunnuntaina, elokuun 19. 2012 klo 21:32
ÅCF – RaiTeePee 1-0 (0-0)

Yön Ritareilla oli synkän Heitto-ottelun jälkeen edessään kasvojen pesu. Turvat saatiin puhtaaksi ja isolta risteykseltä saapunut vastustaja jäi jyrän alle.

Årsyyntynyt ÅCF aloitti ottelun vahvasti, eikä vastustajaa päästetty missään vaiheessa kunnolla peliin mukaan. Sama tahti jatkui koko avausjakson. Maalipaikkoja luotiin useita, palloa hallittiin selvästi vastustajaa enemmän, eikä puolustuksessa juurikaan ollut kiireitä. Maalissa pelanneella I. Halenilla tuskin oli tauolla edes hikeä pinnassa. Kaiken järjen mukaan maalisarakkeessakin olisi puoliajalla pitänyt olla muutama merkintä, mutta jälleen kerran viimeistely tökki. Propsit myös hyvin pelanneelle raisiolais-kassarille, joka torjui monia – joskin keskellä maalia suuntautuneita – vetoja.

Toisella jaksolla kenttätapahtumat pysyivät samankaltaisina. ÅCF puhkoi epävarmaa RaiTeePee-puolustusta jatkuvasti, mutta edes läpiajoista ei maalinteko kelvannut. Lopulta n. 70 minuutin pelin jälkeen T. Osola syötti A. Kalliojärven laidasta läpi, jonka matalan keskityksen E. Toriseva sijoitti lähietäisyydeltä sisään.

Johtoasemassa pelannut ÅCF alkoi loppua kohden hieman hermoilla, vaikka todellisuudessa vierailijat eivät mitään vaarallista aikaan saaneetkaan. Kotijoukkue toki tuhri vielä lopussakin yhden läpiajon yrittäessään viimeistä niittiä ottelulle. 90 minuuttia täyteen ja pisteet Ritareille. Pelillisesti ihan kelvollinen ottelu, jos viimeistelyä ei lasketa.

Maininnan arvoista on myös, että ottelu oli poikkeuksellisen siisti. ÅCF:n historian ensimmäinen kortiton matsi näki päivänvalon. J. Kinos ei tosin pelannut ja P. Leppänenkin oli pelikiellossa, mutta korttikuninkaat Osola ja Laisto ahkeroivat täyden ottelun.

Seuraavassa ottelussa ÅCF hyökkää Kaarinan Reippaan kimppuun.

Ottelu: Heitto – ÅCF 10.8.2012
maanantaina, elokuun 13. 2012 klo 19:39
Heitto – ÅCF 2-1 (1-0)

Pitkään odotettu revanssi Hirvensalon ylpeyttä vastaan päättyi yhtä nöyryyttävään tappioon kuin kevätkierroksellakin. Tällä kertaa syytä tappioon ei voitu etsiä tolppien välistä tai ohuesta kokoonpanosta, sillä Ritareilla oli asettaa täysilukuiseen kokoonpanoonsa kaksi ihan oikeaa maalivahtia.

Tällä kertaa molempia maalivahteja myös tarvittiin, sillä pelin aloittanut J. Vuorinen loukkasi polvensa avausjakson puolivälissä. Pystypalloon vastaan tullut juuso kolaroi saarelaisten hyökkääjän kanssa, eikä pystynyt jatkamaan peliä kovin pitkään tämän jälkeen. Yön Ritarien lääkintäjaoksen johtavan ortopedin mukaan veskari parsiutuu kasaan kuin itsestään muutamassa viikossa.

Itse ottelu olikin sitten alusta loppuun pelkkää räpellystä. ÅCF:lla pallo poltti liikaa jaloissa, järjenkäyttö ei toiminut juuri lainkaan, eikä muutamaa kohtalaista hyökkäystä lukuunottamatta saatu omaa peliä käyntiin missään vaiheessa.

Virkamiesmäisen turhan potkiskelun jälkeen Heitto pääsi kulmapotkun jälkitilanteesta tuikkaamaan alasarjafutikselle ominaisen kasan keskeltä avausmaalin. Tauolle 1-0 numeroissa. Peliesitysten perusteella oikeutetusti tappiolla. Avausjaksolla loukkaantui myös J. Jaatinen, joten sairastuvalla alkaa olla taas sitä tuttua ruuhkaa.

Toinen jakso ei muuttanut peliä mihinkään suuntaan. Ainoan eron avausjaksoon saattoi havaita kuulemalla, sillä ÅCF:n jätkillä alkoi yhdellä jos toisella kasetti hajota. Päivän tuomari, joka ei sinänsä loistanut, mutta ei nyt erityisen huonostikaan viheltänyt, jaksoi kuunnella urputusta jonkin aikaa. Lopulta kuitenkin kapteenin ominaisuudessa toiminut P. Leppänen puhui itselleen parit keltaiset ja poistui areenalta.

Vajaalla pelannut ÅCF imaisi jostain pystypallosta toistamiseen pelivälineen omaan verkkoon. Vartti ennen loppua saatiin vielä kavennusmaali, kun J. Ekman karkasi läpiajoon ja sijoitti pallon varmasti sisään. Mitään varsinaista loppukiriä ei aikaiseksi saatu, mitä nyt nostettiin pakka sen verran ylös että kotijoukkue pääsee helpommin vastahyökkäyksistä nokikkain maalissa hyvin pelanneen I. Halenin kanssa. Kissa-Iiro ei lukuisista läpiajoista ollut moksiskaan, vaan poimi jokaikisen silkalla fyysisellä preesensillään.

Lopun näennäisen yrityksen jälkeen nieltiin jälleen sitä tappion tuottamaa helvetin karvasta kalkkia. Loput perjantai-illasta käytettiin muiden aineiden nielemiseen. Selkeä tasonnosto seuraavaan matsiin on pakollista, jos raisiolaisilta halutaan pisteet ottaa.

-toimitus

Ottelu: LTU 2 – ÅCF 4.8.2012
maanantaina, elokuun 6. 2012 klo 13:39
LTU 2 – ÅCF 1-9 (0-4)

Ritarikunnan kausi 2012 jatkui kesäisenä lauantai-iltana Littoisten luonnonkauniissa miljöössä, jossa paikalliset Työväen Urheilijat jäivät tylysti ÅCF-jyrän alle.

J. Jaatinen paukutti hattutempun, E. Toriseva ja T. Osola pistivät pari mieheen, ja S. Jauhiainen sekä A. Moilanen osuivat kertaalleen. Moilasen maali oli huomionarvoinen, sillä hän sijoitti pelivälineen ensin metrin päästä tyhjästä maalista ylärimaan, ja tuikkasi vasta sitten paluupallon kylmästi verkon perukoille.

Toisella puoliajalla kotijoukkueen pelaaja ajettiin ulos Luis Suarez -tyylisen käsivirheen seurauksena. Komea torjunta ja varman maalin pelastus kenttäpelaajalta, jonka jälkeen Osola epäonnistui kolmannessa rankkarissa peräkkäin. Teppo on ilmeisesti ottanut pilkkuihin mallia Turun Palloseuran pelaajilta. LTU:n ainoa maali syntyi rangaistuspotkusta, sekin käsivirheen seurauksena.

Ensimmäisellä puoliajalla nähtiin ikävä tilanne, jossa V. Shuudifonya kolautti päät yhteen LTU-pelurin kanssa. Tuloksena verta kentälle, mies päivystykseen ja tikkien ja aivotärähdyksen kautta sairaslomalle. Tässä kuva havainnollistamaan kyseistä loukkaantumista: http://a4.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash3/562929_10151008998053406_838136625_n.jpg

Perjantaina ÅCF pelaa kauden tähän asti tärkeimmän ottelunsa Heittoa vastaan. Kevätpuoliskon katkera ja nöyryyttävä tappio tullaan kuittaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä kertaa maalivahtejakin löytyy kaksin kappalein.

Ottelu: ÅCF – KaaPS 26.7.2012
maanantaina, elokuun 6. 2012 klo 13:02
ÅCF – KaaPS 1-1 (1-0)

Syyskauden ensimmäisessä ottelussa Yön Ritarit kohtasivat sarjakolmosen KaaPSin, jolta oltiin kauden avausottelussa saatu rehellisesti turpaan. Tällä kertaa pisteet jaettiin, mutta hivenen paska maku jäi silti suuhun.

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun Kupittaalla pelatun ottelun kentän laidat täyttyivät jopa sadoista katsojista, sillä ÅCF-KaaPS-ottelun jälkeen FC Inter mittasi viereisellä Veritas Stadionilla FC Twenten kunnon Eurooppa-liigan karsinnoissa.

Vitosen ottelu lähti käyntiin kotijoukkueen komennossa, eivätkä kaarinalaiset tainneet koskea palloon montaakaan kertaa ensimmäisen kympin aikana. Avausmaali syntyi 15. minuutilla, kun kuluvan kauden maalitykki H. Laisto paikkasi hetkeä aikaisemmin tuhrimansa avopaikan ja sijoitti pallon näyttävästi maalin oikeaan kulmaan. Ensimmäinen puoliaika oli ÅCF:n hallintaa, mutta enempää maaleja ei nähty. Se oli sääli, sillä paikkoja oli useampaankin, ja näin ottelu olisi ollut mahdollista ratkaista jo ensimmäisen 45-minuuttisen aikana.

Toiselle puoliajalle tuli täysin erilainen KaaPS, tai sitten Ritarien vaihdot ja kuukauden mittainen lomailu alkoivat sekoittaa pakkaa. Vierasjoukkue painoi päälle, ja 50. minuutilla painostus palkittiin rangaistuspotkulla. Tilanne oli hieman kyseenalainen, sillä metrin päästä katsottuna ÅCF-kippari K. Narmala liukui KaaPS-hyökkääjän jaloista pallon pois, jonka jälkeen kaarinalainen kopautti omat jalkansa yhteen ja lakosi kentän pintaan. Eikä tämä ole ainoastaan mustien lasien läpi tehty johtopäätös, vaan puolueettomat katsojatkin ihmettelivät ottelun jälkeen tuomiota. Jokatapauksessa tilanteesta tuli pilkku, keltainen kortti ja loukkaantuminen Narmalalle. Itse rangaistuspotku oli kylmänviileä sijoitus vasempaan alanurkkaan.

Loppua kohden peli jälleen tasottui hieman, ja molemmilla joukkueilla oli omat paikkansa ratkaista ottelu. Ehkä vaarallisin tilanne nähtiin aivan ottelun lopussa, kun T. Osola pääsi nopean vapaapotkukuvion jälkeen laidalta läpi, mutta laukaisutilanteessa Tepon kuti jäi piippuun. Näin ottelu päättyi tasapeliin, joka ei varmaankaan tyydyttänyt kumpaakaan joukkuetta.

Ottelu: ÅCF – KuuLa 15.6.2012
tiistaina, kesäkuun 19. 2012 klo 16:37
ÅCF – KuuLa 2-2 (1-0)

Åbo Club de Fútbolin edustusjoukkueen sysimusta kakkoskausi sai jatkoa Parkin kentällä sarjajumbo Kuuvuoren Laakia vastaan, kun täysin hyppysissä olleet kolme pistettä kuihtuivat ottelun viimeisillä hetkillä vain yhdeksi pongoksi.

Ottelun lähtötilanne oli tuttuun tapaan vaikea. Peliä yritettiin kovasti siirtää, sillä puolet Ritarimiehistöstä oli Seinäjoella Provinssirockissa. Tämä ei kuitenkaan Laakille käynyt. Jokatapauksessa kasaan saatiin pari vaihtomiestäkin ja näilläkin miehillä KuuLan olisi kyllä rehellisyyden nimissä pitänyt kaatua.

Kun kissa oli poissa (valmentaja Roos Provinssissa) ja hiiret tanssivat pöydällä, niin ensimmäistä kertaa managerin tehtäviä hoitanut seuran puheenjohtaja H. Laisto päätti muuttaa ryhmitystä tutusta 4-3-3:sta 4-4-2:een. Tämä toimikin alusta asti suht hyvin, ja ÅCF hallitsi ottelua. Ensimmäinen maali nähtiin 7. minuutilla, kun J. Jaatinen rynnisti laidasta läpi J. Halénin oivan syötön jälkeen ja sijoitti pallon varmasti takanurkkaan. Enempää maaleja puoliajalla ei kuitenkaan nähty, ja niin näissä lukemissa mentiin tauolle.

Tauon palaverin aikana painotettiin eritoten sitä, että peli tulisi nyt tappaa mahdollisimman nopeasti, ettei taas kävisi niin hassusti, että vastustaja vahingossa tasottaisi. Noh, toista puoliaikaa oli pelattu kymmenisen minuuttia, kun KuuLa tasoitti pelin, 1-1. Tästä kuitenkin vain viiden minuutin kuluttua nähtiin ensimmäisen maalin toisinto, kun J. Halén syötti jälleen Jaatisen laidasta läpi ja 2-1.

Yön Ritareilla oli monia paikkoja ratkaista ottelu lopullisesti, mutta kuten tällä kaudella ollaan jo totuttu, niin sitä ratkaisevaa askelta ei taaskaan pystytty ottamaan. Kun ottelun lisäaikaa oli pelattu kolme minuuttia, nähtiin koko ÅCF edustuksen kautta 2012 hyvin kuvaava tilanne. KuuLa sai kulmapotkun, ja pääpallosta lähtivät taistelemaan J. Koskinen sekä kuuvuorelais-peluri. Pallo pomppasi lopulta Koskisen päästä yläilmoihin, joista maalivahti I. Halén oli valmiina pallon poimimaan. Vastustajan pelaaja kuitenkin esti Iiroa sen verran, että tämä ei päässyt palloon käsiksi ja peliväline karkasi ÅCF:n kannalta maaliviivan väärälle puolelle. Päätuomari kuitenkin hyväksyi maalin ja se johti hirveään härdelliin, josta varoituksen saivat lopulta Iiro sekä Ritarien korttikenraali T. Osola.

Ottelun päätösvihellys kuultiin samantien maalinjälkeisen aloituspotkun jälkeen, ja neuvonpito tuomarien kanssa jatkui. Iiro kävi ymmärrettävistä syistä harvinaisen kuumana, mutta toivottavasti tänään jo ymmärtää, että Vitosta se vain on. Pelaajat tekevät virheitä, ja niin tekevät tuomaritkin. Sen pituinen se. Huomenna TuWe 2 ja sitten juhannuksen viettohon.

Ottelu: PiPS2 – ÅCF2 17.6.2012
tiistaina, kesäkuun 19. 2012 klo 15:49
PiPS2 – ÅCF2 5-1 (4-0)

Valmiiksi tiedettiin että vaikea ottelu on tulossa, kun kakkonen lähti taistelemaan pisteistä Piikkiön OVEX-areenalle. Provinssirock, sunnuntai ja kentälle piti ehtiä jo 12.30. Vain muutamia minuutteja ennen valui tarpeeksi porukkaa kentän laidalle ja muutaman minuutin pelin jälkeen Grönlund sai punoittavien silmiensä kanssa solmittua kengännauhat ja kirmasi täydentämään vajaalla aloittanutta ritarimiehistöä.

Ensimmäisestä puoliajasta ei juuri kerrottavaa kenellekkään jäänyt, kun ikämies porukalla Palloseura iski puolessa tunnissa taululle tylyt 4-0 lukemat. ÅCF maalipaikat täydet 0. Varsinkin PiPS keskikentän pelimies-kaksikko, jonka yhteinen ikä hipoi varmasti kunnioitettavaa 100, teki mitä tahtoi ja kierteli vuoro perään jokaista ÅCF-peluria.

Toinen puoliaika olikin tasaisempi ja molemmilla oli paikkoja useampaankin osumaan.. Ensin osui kuitenkin piikkiöläiset kulman jälkitilanteesta, kun Grönlund totteli uskollisesti ja esimerkillisesti maalivahti Halmeen käskyä vartioida tolppaa, vaikka pallo pomppi pienen ikuisuuden purettavalla etäisyydellä. Valmennusjohto toivoo jokaisen ottavan mallia tällaisesta lojaaliudesta omaa tekemistä kohtaan.

Kuparinen kuitenkin saatiin rikki, kun vanhempi Halenin veljeksistä pääsi vapaasti laukomaan pallon alakulmaan. Ottelu oli kaikin puolin siisti, PiPS mukava vastustaja ja tuomari täysin kujalla molempiin suuntiin. Juhannuksen jälkeisenä tiistaina ÅCF2 kohtaa vielä Functio Laesan. Tavoitteeksi voiddankin lyödä kauden toinen voitto ja maalihanojen aukeaminen syyskaudeksi. Kaikki ovat tervetulleita kannustamaan ÅCF2 turvalliseen keskikastiin!!

-Amiraali

Ottelu: ÅCF2 – FC Dynamo 6.6.2012
sunnuntaina, kesäkuun 17. 2012 klo 18:30
ÅCF2 – FC Dynamo 4-2 (2-2)

Ritarien kakkosmiehistö sai vieraakseen sarjan häntäpäässä majailevan FC Dynamon. ÅCF2 pääsi otteluun täydellä kokoonpanolla ja voittotilin avaaminen olikin (jälleen) tavoitteena.

Ottelu ei alkanut kuitenkaan ÅCF:n suunnitelmien mukaan, vaan maalissa debytoinut P. Halme joutui poimimaan pallon selkänsä takaa peräti kaksi kertaa ennen kuin mustapaidat ehtivät edes tajuamaan ottelun jo alkaneen. Peli oli muutenkin sekaisin, eikä helpotkaan syötöt tuntuneet osuvan paikoilleen.

Penkillä aloittanut Ritarien tämän kauden ykköspyssy A. Hilska oli kuitenkin päättänyt olla pelipäällä. Pian vaihdosta J. Sandellin tilalle tullut Hilska pääsi pystysyötön jälkeen nokikkain maalivahdin kanssa ja tökkäsi kavennuksen. ÅCF huomasi myös, että ristiin pelatut pallot topparien taakse loivat jatkuvasti vaikeuksia Dynkky-puolustukselle. Tasoitus syntyi pilkulta kun J. Grönlundin keskitys päätyi topparin käteen ja Hilska pamautti voimalla keskelle maalia 2-2.

ÅCF2 on tällä kaudella pelannut huomattavasti paremmin toisen puoliajan ja niin kävi jälleen. ÅCF painoi hyökkäysiä toisensa perään ja paikkoja ottelun ratkaisemiseen oli lukemattomia.
ÅCF2 historian ensimmäisen VOITTOmaalin viimeisteli kuitenkin J. Mäkiö tulisella kudilla alanurkkaan. Tätä maalia Janne muistelee varmasti lämmöllä kiikkustuolissa.

Ottelun lopussa J. Koivunen junttasi apinan selästään ja viimeisteli läheltä 4-2 maalin. Ottelu oli alkua lukuunottamatta ihan hyvää suorittamista ja treenaaminen alkaa näkymään hieman pelissäkin. PiPS2 tulee olemaan kova mittari Provinssi-sunnuntain Darran Ritareille, mutta allekirjoittaneen luotto omiin on kova! Voittoputkeen on lyhyt matka!

-Amiraali

Ottelu: Wilpas2 – ÅCF 9.6.2012
torstaina, kesäkuun 14. 2012 klo 21:25
Wilpas2 ÅCF 2-1 (1-0)

Ritarit kävivät lauantaina neppailemassa Salon surkealla keinoruoholla. Kotiintuomisia ei yllätys yllätys tälläkään kertaa jäänyt.

Avausjaksolla ÅCF:n pelin suurin ongelma oli ennestään tuttu: Päämäärätöntä virkamiesmäistä höntsäilyä, vailla mitään ideaa. Koko jakson aikana ei saatu yhtään vetoa kohti salolaisten maalia. Kotijoukkueen maali nähtiin jo hyvissä ajoin, kun kulmapotkun jälkeen jostain ruuhkan keskeltä pallo päätyi verkkoihin. Ottelua oli tuossa vaiheessa takana n. 3 minuuttia.

1-0 taukonumeroiden jälkeen Yön Ritarit löysivät jälleen jostain peli-iloa, taistelutahtoa, ja järkeäkin. Toinen jakso oli melkein täydellinen vastakohta ensimmäisestä. ÅCF piti palloa ja hyökkäsi, WIlpas huuteli omilleen ja puolusti. Tästä huolimatta matsin toinen osuma nähtiin ÅCF:n päädyssä. Vain pari minuuttia oli toista puoliaikaa ehtinyt kulua, kun Wilppaan kärkimies pääsi läpiajoon, josta varma sijoitus alakulmaan.

ÅCF ei tästä luovuttanut vaan pelasi hyvän toisen puoliajan. Kavennusmaalia saatiin odottaa 69. minuutille asti, jolloin A. Kalliojärven terävällä vedolla 20 metristä ÅCF kavensi tilanteeksi 2-1. Viimeiset 20 minuuttia pelattiin lähes pelkästään Wilppaan päädyssä, mutta P. Leppäsen ylärimaan osunut veto jäi lähimmäksi maaliyritykseksi.

Perjantaina todella vajaamiehinen ÅCF hyökkää Kuuvuoren Laakin kimppuun. Toivotetaan onnea ja menestystä niille ritareille jotka viettävät matsin etelä-pohjanmaalaisilla musiikkifestivaaleilla. Edustus provinssissa taitaa olla suurempi kuin samanaikaisesti Parkin kentällä.

Ottelu: ÅCF – RP 1.6.2012
lauantaina, kesäkuun 2. 2012 klo 11:23
ÅCF – RP 2-0 (0-0
)

ÅCF:n pelillisesti surkea kevätkausi saatiin käännettyä viime viikolla vierasottelussa Nagua vastaan. Pisteitä ei saarelta kuitenkaan saatu, mutta peliesitys antoi toivoa kelkan kääntymisestä. Pistetiliä päästiinkin vihdoin kartuttamaan, kun ennakkolta lohkon kärkeen povattu Ruskon Pallo saapui kivikovalle Parkin kentälle mittaamaan Ritarien tason

Järjettömästä loukkaantumis- ja poissaolokierteestä kärsivä ritariryhmä sai perjantai-illan koitokseensa tällä kertaa myös vaihtopelaajia mukaan, sillä kokonaista 15 pelimiestä saapui paikalle. Maalivahtejakin oli ensimmäistä kertaa tämän kauden aikana käytettävissä kaksin kappalein.

Avausjaksolla ÅCF osoitti, että eteenpäin on menty ja Nauvossa päätään nostanut taisteluilme näkyi myös tänään kentällä. Pallo liikkui hyvin mieheltä toiselle, ja puolustussuuntaankin pelattiin järkevästi ja kurinalaisesti. Lopulta ensimmäinen jakso jäi kuitenkin melko virkamiesmäiseksi hidastempoiseksi palloiluksi. Syynä tähän oli molempien joukkueiden epäonnistuneet ratkaisut hyökkäyskolmanneksella, sekä lyhytsyöttöpeliin pyrkiminen. Tästä hatunnosto myös ruskon suuntaan, mukava kohdata välillä myös pelaava joukkue, kaiken sen roiskinnan jälkeen mitä tämän ja viime kauden vastustajilta on nähty.

Taukonumerot oikeutetusti 0-0. Avausjaksolla ei maalivahdeilla hiki tullut, sillä yhtään vaarallista hyökkäystä ei nähty. Kohokohdiksi jäivät H. Laiston ja (Nwankwo?) Kanun keskialueen piirileikit, sekä avustavan erotuomarin übertyylikkäät shortsit.

Toiselle jaksolle Yön ritarit lähtivät hyvällä itseluottamuksella. Peli kulki sinänsä hyvin, joten enää maalipaikkojen luominen ja niissä onnistuminen oli tehtävänä. Kovin pitkään avausmaalia ei tarvinnutkaan odottaa. 60 minuutin kohdalla nähtiin harvinaista herkkua, kun ÅCF onnistui kulmapotkusta. Kulmalipulta kova matala syöttö boksin ulkopuolelle, josta K. Narmala keskitti pallon pilkun paikkeille. Sumpun keskeltä ruskolaiset eivät onnistuneet palloa purkamaan, joten M. Palomäki pääsi tökkäämään pallon maaliin.

Pitkästä aikaa johtoasemassa olleen ÅCF:n peli meni maalin jälkeen sekaisin. Seuraavat 20 minuuttia mentiin lähes täysin RP:n komennuksessa, ja vieraat vyöryttivät useita vaarallisia tilanteita J. Vuorisen vartioimalle maalille. Topparipari M. Roos & J. Kinos, sekä hyvän matsin maalissa pelannut Juuso saivat kuitenkin pidettyä vieraat ilman maalia. Lopulta n. 80 minuutin kohdalla ÅCF iski 3 vs 2 vastayökkäyksestä oppikirjan mukaisen maalin, joka viimeistään päätti ruskolaisten pyristelyt. Palomäelle päivän toinen maali oli sen verran nannaa että toimituksemme ei usko Maken päässeen tänä aamuna töihin.

Kauden toinen voitto vitosessa näki päivän valon. Peli alkaa pikkuhiljaa kulkea, ja ehkä lasarettikin alkaa tyhjentyä ÅCF:n pelaajista. Alkaa olla korkea aika muuttaa kurssia pysyvästi sysipaskan kevään jälkeen.

Ottelu: Nagu IF – ÅCF 23.5.2012
perjantaina, toukokuun 25. 2012 klo 19:26
Nagu IF – ÅCF 1-0 (1-0)

Ritarien sysipaska kevät sai jatkoa Ruotsin saaristossa, kun joukkue matkusti vieraspeliin eksoottiselle Nauvon saarelle. Lämmin ja aurinkoinen kevätsää, samettinen ruohokenttä, sekä lauttamatkailun tunnelma houkutteli paikalle vaivaiset 13 pelimiestä.

Itse ottelussa nähtiin ÅCF:n sarjakauden parasta peliä. Avausjakson lievää hallintaa ei kuitenkaan saatu käännettyä eduksi tulostaululla. Maalipaikkoja toki luotiin, vaikkakaan ei niin vaarallisia. Nauvolaisten paikat olivat vielä harvemmassa. Lähinnä pitkää päätyyn viljellyt kotijoukkue sai kuitenkin mahdollisuutensa, kun harmiton tilanne 16-alueen sivustalla juuri ennen puoliaikaa johti epäonniseen käsivirheeseen, josta Nagu sai pallon verkon perukoille.

Kevään melko hengettömästi aloittaneella ritariryhmällä on silloin tällöin valahtanut kikkare lahkeeseen tappioasemassa, mutta tällä kertaa toisella jaksolla nähtiin taisteleva, ja hyvin pelaava ÅCF. Maalissa pelannut J. Vuorinen ei 2. jaksolla joutunut juuri muuta tekemään kuin poimimaan nauvolaisten vaarattomia roiskaisuja. Toisessa päässä sen sijaan ÅCF vyörytti hyökkäyksiä jokaisesta ilmansuunnasta. Nähtiin tolppalaukauksia, millimetrin ohi menneitä vetoja, yksi maali joka virheellisesti hylättiin paitsiona, ylärimaa hiponeita vetoja, sekä lukuisia hyvin rakennettuja hyökkäyksiä. Illan kruununa vielä A. Kalliojärvi & kolmesta metristä yli maalin.

Turpaan tuli jälleen kerran, mutta tällä kertaa hyvällä pelillä. Ehkäpä nyt, kun pelikuviot tuntuvat pikkuhiljaa löytyvän, alkaa ÅCF:n pistetilikin karttumaan. Seuraavan kerran tätä päästään testaamaan Ruskon Palloa vastaan ensi viikolla.

Ottelu: ÅCF2 – LTU3 22.5.2012
perjantaina, toukokuun 25. 2012 klo 11:34
ÅCF2 – LTU3 1-2 (0-1)

Upean aurinkoinen päivä ja täysi kokoonpanollinen pelaajia, joten kaiken piti olla kunnossa avausvoiton tavoittelulle. Maalivahtiongelmakin ratkesi, kun alunperin tolppien väliin pestattu valmennuspäällikkö Roos luovutti paikkansa Koivusen Jyrille, joka julisti olleensa nollavahti parin kauden ajan joskus kauan ennen ihmisen historiaa.

Peli lähti jälleen erittäin epävarmasti käyntiin, ja syötöt, haltuunotot tai oikeastaan mikään muukaan ei tuntunut onnistuvan. Littoisten valmentaja/kapteeni/huoltaja/mitäliemuuta aiheutti nopeudellaan jatkuvasti vaikeuksia omalla laidallaan. Noin vartin pelin jälkeen pallo pelattiin jälleen laitaan, jossa tämä kiituri voitti juoksukilpailussa Humala-Samin ja nosti pallon kauniisti takanurkkaan yli voimattoman Koivusen.
Ritarit hakivat suoraviivaisesti palloja kärjille ja laitaan, mikä ei tuottanut juuri lainkaan tilanteita. Kun vielä loukkaantumiset sotkivat koko paketin, ei taukovihellys olisi voinut osua parempaan paikkaan.

Tauolla alun seitsemästä vaihtomiehestä kaksi ilmoitti olevansa pelikunnossa. Pienen neuvottelun jälkeen maaliin vaihdettiin sinnikkäästi taistellut Hirvonen. Näin ollen saatiin Koivunen keskikentälle rakentamaan peliä, ja taktiikkana oli pelata nyt palloja vielä enemmän kärjille jalkaan.

Toinen puoliaika olikin sitten melkoista ÅCF-hallintaa. Hyökkäyksiä saatiin rakenneltua maltilla, mutta viimeinen silaus jäi varsin ankeaksi. Tasoitus kuitenkin saatiin aikaiseksi, kun tällä kaudella tutuksi tullut Hilska läpi ja pallo maalivahdin ohi verkkoon -taktiikka toimi. Maalin jälkeenkin peli oli kotijoukkueen hallinnassa. Kuitenkin viimeistely oli sanalla sanoen surkeaa.

Ehkä koko seuran tämänhetkistä hyökkäyspeliä kuvaava tilanne nähtiin, kun Roos rynni asenteella ja voimalla laidasta yksin maalille, tyhjä maali edessä ja liukkarilaukaus noin 4 metristä suoraan maalivahdin syliin. Koko katsomon jo alkanut hurraus muuttuikin täydelliseksi epäuskoksi. No kun ei mene niin ei mene.

Ja niin kuin aina, vastustaja iskee viime hetkillä. Keskitys maalille, jossa pallo pomppaa epäonnekkaasti Åkerlundin käteen ja pallo pilkulle. Varma sijoitus alanurkkaan ja peli oli taputeltu.

Toinen puoliaika oli kuitenkin tämän kauden parasta ÅCF-kakkosta ja toivottavasti sama ilme jatkuu ensi tiistaina Pansion samettisella hiekkakentällä, kun Palloveikot asettuu vastaan.

-Amiraali

Ottelu: FC Koivu – ÅCF 2 19.5.2012
perjantaina, toukokuun 25. 2012 klo 11:24
FC Koivu – ÅCF 2 1-1

Vihdoin päästiin Raunistulaan, ja tavoitteena oli ottaa täydet pisteet ja siten avata voittotili. Ilma oli loistava ja yleisöä oli kerääntynyt penkereille paljon. Meteliäkin saatiin, kun erään kannattajamme varpajaisjuhlat olivat jatkuneet Suomen kiekkopelin jälkeen oikean urheilun pariin. Läpi ottelun kuittailusta ja kannatuksesta sai nauttia niin tuomari Jakonen, allekirjoittanut penkin päässä kuin kaikki kentällä olleet suoritusten tasosta riippumatta.
Henkeäsalpaavin hetki tapahtui, kun ensimmäistä kertaa ÅCF historiassa noin 10 henkinen ryhmä innostui laulamaan yhdessä A. Hilskan nimeä. Kulttuuri on seuraamme syntymässä.

Ensimmäinen puoliaika oli tasaista vääntöä, eikä ÅCF:n peli lähtenyt missään vaiheessa rullaamaan. Kahdella vaihtomiehellä peliin lähtenyt ritarimiehistö ei saanut jalkaa liikeelle ja näin pelinrakentelukin ontui. Ensimmäisen maalin iskikin Koivu. Anttonen sekunnin sadasosan myöhässä tilanteeseen, kontakti ja pallo pilkulle. Debyyttinsä maalissa tehneelle ja hyvin pelanneelle Niko Fagerlundille ei jätetty kuitenkaan mahdollisuuksia torjuntaan. 1-0.

Toinen puoliaika oli meiltä yhtä flegmaattinen kuin ensimmäinenkin ja osaltaan tästä syystä myös suu alkoi käymään. Tilanteisiin mentiin puolin ja toisin myöhässä ja nähtiinpä kentällä tönimistäkin. Jakonen ei saanut mitään otetta loppupelin aikana kentän tapahtumiin, joista ainoa mainitsemisen arvoinen on Hilskan läpiajon jälkeen maalivahdin ohi tökkäämä tasoitusmaali.

Peli oli kenties huonoin tällä kaudella ja toivottavasti sellaiseksi jääkin. Koivun valmentajan huutelu niin katsomoon kuin kentällekin, ja “ei ne taida tuol toisel puolel tietää kuka mä oon” -kommentit yleisöstä saivat hymyn aikaan, vaikkakin myötähäpeä kyseistä kaveria kohtaan onkin ylittänyt jo korkeimmatkin rimat.
Seuraavaan peliin siis ja parantamaan suoritusta pohjanoteerauksesta.

-Amiraali

Ottelu: ÅCF2 – BFB 14.5.2012
perjantaina, toukokuun 25. 2012 klo 11:13
ÅCF2 – BFB 3-3 (2-1)

Kauan odotettu Kakkosen ensimmäinen virallinen kotipeli pelattiin poikkeuksellisesti Piikkiön OVEX-areenalla, syynä piikkiöläisten harrastamat kirkolliset menot alkuperäisenä pelipäivänä. Tuuliselta ja kolealta kentältä lähdettiin kuitenkin hakemaan pisteitä hyvin menneen kenraaliharjoituksen jälkeen.

Allekirjoittaneen muisti pätkii hiukan, mutta taidettiin johtaa ottelua kolmeen kertaan. Hilskan prässi melko varhaisessa vaiheessa tuotti tulosta, kun BFB-veskari kiskaisi vastapallosta suoraan Antin jalkaan, josta se lipui hiljalleen maaliin.
Vastustaja oli isokokoinen ja muutenkin erikoistilanteet ovat tässä seurassa koituneet kohtaloksi. BFB rokottikin kulmasta tilanteeksi 1-1.

Pian tämän jälkeen N. Grönvall pääsi karkuun ja tälläsi pallon vastustamattomasti etualakulmaan. Juuri, kun näytti hyvältä, niin ÅCF-puolustus uinahti. 4 kaveria nostivat käden pystyyn ja kääntyivät vilkuilemaan tuomaria samalla, kun piikkiöläinen painoi laidasta munaravia karkuun, keskitti maalille ja I. Halén oli voimaton.

Toinen puoliaika olikin tasainen, ja molemmilla oli paikkoja useampaankin osumaan. Tällä kertaa kuitenkin molemmat osuivat vain kerran lähietäisyydeltä, Hilska toistamiseen mustapaidassa.

BFB oli reilu vastustaja ja kenttä hyvä “kotiavaukseen”. Pahoittelut kauan kestäneestä raportista. Myös asiavirheitä saattaa ilmetä pitkän muistelun jälkeen ja niistä otan täyden vastuun.

-Amiraali

Ottelu: ÅCF – Heitto 18.5.2012
lauantaina, toukokuun 19. 2012 klo 19:59
ÅCF – Heitto 4-5 (3-2)

Åbo Club de Fútbolin edustusjoukkueen kauden viides ottelu pelattiin Kupittaalla Hirvensalon Heittoa vastaan. Mustapaitojen kausi oli alkanut synkkääkin synkemmin ja nyt siihen viimeistään odotettiin muutosta, kun vastassa oli edelliset kaudet Kutosta tahkonnut porukka.

Lähtökohdat otteluun olivat huonoimmat mahdolliset, sillä pelaajakato oli kaamea. Siellä sitä olivat päävalmentaja ja keskuspuolustaja kahdenkeskisellä rakkauslomalla Turkissa, ja kun siihen päälle ladottiin vielä tarpeeksi töitä, loukkaantumisia, pelikieltoja ja muita kissanristiäisiä, niin lopulta ottelun alkaessa vaihtopelaajia oli tasan yksi. Sekin yksi oli nilkkavammainen J. Koskinen, joka siinä sitten nautiskeli vaihtopenkin tuntumassa kaikista Hart Sport -pulloista yksinään.

Maalivahtia ei myöskään ollut. J. Vuorinen oli studiossa nauhottamassa uutta hittialbumiaan, ja I. Halénilla on “sellanen vaiva vasemmas polves, ettei pysty varaamaan painoa polvillaan ollessa”. Lukekaa uudelleen. Juuri sellainen vaiva. Lopulta J. Halén uhrautui maaliin, jos vaikka olisi synnytyksessä saanut hivenen kissamaisia geenejä pikkuveljensä tapaan.

Ottelu käynnistyi odotettuun tapaan ÅCF:n hallinnassa. Hirvensalon Heiton, kaikella kunnioituksella, olisi luonnollisesti kaaduttava vaikka päällään seisten. Ensimmäinen maali nähtiin 12. minuutilla, kun pallo löysi A. Kalliojärven röyhkeänrumien kenkien kautta tiensä verkon perukoille. Kymmenen minuuttia tästä, ja H. Laisto upotti Cristiano Ronaldomaisen vapaapotkun pussiin, 2-0. Tässä vaiheessa pelin piti olla jo nukkumassa, mutta eipä tietenkään. 38. minuutilla Heitto sai vapaapotkun oikealta laidalta, jostain 40 metrin päästä Ritarimaalista. Epäonnistunut keskitysyritys lähtikin yllättäen leijailemaan kohti Halénia, joka näköjään oli kuin olikin saanut synnytyksessä saman ponnistusvoiman kuin veljensä. Kuula pään yli putken alle ja pam, peli oli elossa taas. Kolmen minuutin päästä hirvensalolaiset olivatkin jo tasoissa, mutta tauolle lähdettiin ÅCF:n 3-2 johdossa Kalliojärven illan toisen, komean tsippimaalin myötä.

Puoliajalla Ritarit saivat lisäystä miehistöönsä, kun raskaan työn raataja J. Mäkiö saapui paikalle suoraan työmaalta. Tätä yhden miehen vaihtoruljanssia suunniteltiin tehtäväksi, kun toista puoliaikaa olisi pelattu noin vartin verran. Noh, siinä vaiheessa olikin sitten omissa soinut jo taas kahdesti. Ensin karmea pallonmenetys, läpiajo ja 3-3, jonka jälkeen perinteinen kulma, sähellys ja maali. Jossain tässä välissä kotijoukkuekin sai yhden lisäyksen maalisarakkeeseensa, kun Heitto-puolustaja puski kulman omaan reppuun. Ottelua oli tällöin takana 55. minuuttia. Totta puhuen ÅCF-pelaajat vaikuttivat koko toisen puoliajan melkoisen voimattomilta. J. Jaatisen reisivamma pakotti miehen pelaamaan lähes yhdellä jalalla, eikä E. Torisevan ekalla jaksolla kolhiutunut selkä tuntunut sekään kestävän pelaamista. Minkäs teet, kun miehiä ei ole. Et ainakaan vaihtoja.

Läpi ottelun melkoisen epävarmasti pelannut Ritarilinja puhkoutui viimeisen kerran 79. minuutilla, ja näin Heitto siirtyi ottelussa ensimmäisen kerran johtoon ja se riitti voittoon. ÅCF:n lopullinen rynnistys jäi melkoisen vaisuksi, vaikka lopulta myös yksijalkainen Koskinen kirmasi kentälle viimeiseksi kympiksi tuomaan oman epätoivoisen energialisänsä joukkueen peliin.

Tuomarilinja oli läpi ottelun melkoisen hakusessa, puolin ja toisin. Peli oli kovaa, ja molemmat joukkueet menettivät vammojen myötä pelaajan ulos ottelusta. Heiton mies loukkasi jalkansa ensimmäisellä puoliajalla, ja nivusvamma pakotti J. Ekmanin kentän laidalle ottelun lopussa. Tuomarin pilli soi kuitenkin myös silloin, kun sen ei olisi kuulunut soida.

Kiitokset Hirvensalon Heitolle maalintekokilpailusta, ja kohtalaisen kiihkeästä Derbystä. Syyskaudella toivon mukaan ÅCF saa otteluun maalivahdin ja tarpeeksi pelaajia, jotta tämä häpeällinen tulos saadaan kuitattua mahdollisimman tyydyttävällä tavalla. Otteluita on muutenkin jo syytä alkaa voittaa, sillä eihän tällaista räpeltämistä kukaan jaksa kauaa katsella.

Ottelu: KaaRe – ÅCF 13.5.2012
maanantaina, toukokuun 14. 2012 klo 21:15
KaaRe – ÅCF 3-0 (2-0)

Yön Ritarien synkästi alkanut kausi Vitosessa jatkui äitienpäivänä Kaarinassa, jossa vastaan asettui kautensa paremmin aloittanut Reipas. Paikalle oli venynyt lähes täyden kokoonpanon verran pelureita, joista osa tosin oli vielä puolikuntoisia.

Ottelu olikin sitten juuri sitä samaa myrkkyä mitä meille on juotettu tänä keväänä. ÅCF:n pelin ollessa täysin sekaisin, niin vastapainoksi vastustaja pelasi organisoidusti, fiksusti, ja omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Jossiteltavaa ei tästä ottelusta jäänyt, Reipas oli kelvollinen porukka, joskaan ei mikään ihmeellinen tai ylitsepääsemätön este. Ritarit sen sijaan olivat auttamattoman paskoja, eikä mustapaidat ottelun aikana juurikaan päässeet tekemään mitään järkevää kotijoukkueen maalin edustalle.

Reipas rankaisi avausjaksolla kahdesti, hieman samantyyppisistä tilanteista. Muutamalla syötöllä läpi ÅCF:n ryhmityksen ja hyökkäyspäähän ylivoimalla, josta melko helposti pallo maaliin. J. Vuorinen sentään pysäytti yhden läpiajon, joten tauolle mentiin 2-0 tappioasemassa.

Avausjakson loppu, sekä toisen alku lupailivat jo hieman ÅCF:n kirimistä, mutta kun kello jatkoi kulkuaan eteenpäin niin jalat ja usko alkoivat pikkuhiljaa loppumaan. Lopullinen niitti nähtiin toisen jakson puolivälin tietämillä, kun kaarinalaisten peluri pääsi laukomaan parista kympistä pomppupallon komeasti takakulmaan. Saipahan kyseinen herrasmies sentään jotain kättä pidempää loppupelin jatkuneelle puheripulilleen. Loppumatsi neppailtiin puistofutishengessä, kävelytempolla ja juuri mitään aikaan saamatta. Loppunumerot 3-0 täysin oikeutetut.

Ritarien valmennusjohto on jo kehitellyt suuntaviivoja miten tästä jatketaan eteenpäin. Perjantaina vastaan asettu Hirvensalon Heitto, joka on jälleen uusi mahdollisuus kääntää kurssia ja löytää viime kauden peli-ilo takaisin.

Ottelu: ÅCF – TuWe 8.5.2012
keskiviikkona, toukokuun 9. 2012 klo 14:16
ÅCF – TuWe 1-2 (1-0)

Suomen Regions Cupin 2. kierroksen ottelu Turun Weikkoja vastaan pelattiin uusiksi keväisenä tiistaina, Turun Kupittaalla. Ensimmäinen yritys Parkin kentällä oli keskeytynyt 74. minuutilla valojen sammuttua. Tuolloin TuWe oli 0-1 johdossa, ja tälläkin kertaa Ritarit saivat todeta punapaitojen olleen maalin verran parempia.

Alkukauden aikana ohueksi todettu ÅCF-kokoonpano oli jälleen todella ohut, ja vaihtopenkille saatiin lopulta kolme miestä, joista vain yksi oli ns. täydessä kunnossa.

Ottelu alkoi Weikkojen hallinnassa, Ritarien pyrkiessä hyökkäämään vastaan. Tällä kertaa kotijoukkue oli ottelun alun jopa suuremmissa vaikeuksissa kuin ensimmäisessä kohtaamisessa, ja TuWe saikin pallon kahteen otteeseen ÅCF-maaliin – molemmilla kerroilla tilanne tuomittiin kuitenkin paitsioksi. 35. minuutilla Ritarit siirtyivät vastahyökkäyksestä johtoon, kun J. Ekman ampui pelivälineen tyylikkäästi tolpan kautta maaliin. Vierasjoukkueen junnupitoisella miehistöllä alkoi tappioasemassa palaa käpy, ja suunsoittoa kestikin sitten läpi ottelun. Tauolle mentiin kuitenkin ÅCF:n johdossa.

Toinen puolisko mentiin melkolailla samalla sapluunalla kuin ensimmäinenkin. Weikot pitivät palloa, ja Ritarit keskittyivät mahdollisiin vastahyökkäyksiin. Tasoitus sieltä sitten kuitenkin tuli 68. minuutilla, kun ÅCF-puolustus lepsuili, ja TuWe-peluri laukoi pallon tyylikkäästi ohi kotijoukkueen maalia vartioineen J. Vuorisen.

Tasatilanne säilyi aina ottelun viimehetkille asti, vaikka punapaidat kenttätapahtumia hallitsivatkin. 90. minuutilla ÅCF sai paikan voittomaaliin, mutta T. Osolan laukaus osui TuWe-puolustajaan, ja jälkitilanteesta Osola lensi vielä toisen keltaisen myötä pihalle ottelusta. Minuutti tästä, ja A. Moilanen sähelsi omalla alueella pallon vastustajalle, joka kiitti tästä ja tsippasi kuulan näyttävästi Vuorisen selän taakse takakulmaan.

Tämän kauden kolmesta Cupista Regions sujui siis heikoimmin ja päättyi heti ensimmäiseen otteluun. Jos positiivisia puolia haetaan, niin nyt pystymme keskittymään täysillä sarjaan, joka sekin on alkanut yllättävän heikosti. Ärsytetty ÅCF hyökkää seuraavaksi sunnuntaina sarjakärki Kaarinan Reippaan kimppuun ja pyrkii aiheuttamaan sille kauden ensimmäisen tappion. ÅCF ain’t nothing to fuck with!

Ottelu: RaiTeePee – ÅCF 4.5.2012
lauantaina, toukokuun 5. 2012 klo 12:56
RaiTeePee – ÅCF 3-1 (2-1)

Vitosessa pelaavan Yön Ritarien edustusjoukkueen kauden kolmas sarjaottelu pelattiin tuulisella ja kylmällä Raision Kerttulan KHT:lla, jolla vastaan asettui paikallinen RaiTeePee. Kausi oli alkanut mustapaitojen osalta todella yskähdellen ja siihen odotettiin viimeistään nyt tulevan muutos. Toisin kuitenkin kävi.

Perjantai-illan matsiin saatiin kasattua aloituskokoonpanon lisäksi viisi vaihtomiestä, joista yksi oli maalivahti, toinen loukkaantunut ja kolmas tuli paikalle hieman ennen ensimmäisen puoliajan loppua. Kokoonpano oli siis todella ohut, mutta niin se oli vastustajallakin, eikä tämä ole mikään selitys. Harmillista vain, että loukkaantumiset ja muut menot ovat syöneet Ritarimiehistön näinkin heiveröiseksi.

Ottelu alkoi totuttuun tapaan tunnustellen, ÅCF:n pitäessä palloa ja etsiessä aukkoja tiiviistä raisiolais-puolustuksesta. Ei löytynyt, ja 14. minuutilla kotijoukkue menikin vastahyökkäyksestä 1-0 johtoon, kun RaiTeePee-kärki sai laidalta tulleen syötön jälkeen siirtää pallon tyhjään reppuun. Tasoitus nähtiin 39. minuutilla, kun K. Kajala teki kauden avausmaalinsa hienon kuvion päätteeksi. Mutta tästä vain kolmen minuutin kuluttua tapahtui jälleen toisessa päässä, kun Kajala syötti vastustajan läpiajoon, josta 2-1. Ylärimaa lähemmäksi toista maalia Ritarit eivät päässeet.

Toisella puoliajalla lähdettiin sitten hakemaan tasoitusta vaihtojen ja taktisten muutosten avulla, mutta ei onnistunut. Hyökkäyskolmanneksen ratkaisut olivat pääosin vääriä, eikä pallo pomppinut tuurillakaan ÅCF:n hyväksi. Ratkaisuja haettiin usein Ritarien perisynnillä, onnettomilla toivotaantoivotaan-keskityksillä maalille, jossa yksi mustapaita sitten räpiköi raitapaitojen keskellä toivottoman tehtävän edessä.

Illan hienoin maali nähtiin 76. minuutilla ja se katkaisi ÅCF:n selkärangan. Asialla oli vain muutama sekunti ennen maalia kentälle loukkaantumisen vuoksi vaihdettu pelaaja, joka kulman jälkitilanteesta pamautti paristakympistä hirmukudin, joka luonnollisesti päätyi kahden tolpan kautta verkon perukoille.

Åbo Club de Fútbolin kausi 2012 on siis alkanut jopa heikommin kuin kausi 2011. Meidän onneksemme kausi on pitkä, eikä päätä ole vielä syytä painaa pensaaseen. Kiitokset RaiTeePeelle hyvästä pelistä, vain yksi kortti nähtiin ja taistelu oli muutenkin rehtiä ja reilua.

TuHa – ÅCF2 28.4.2012
lauantaina, huhtikuun 28. 2012 klo 22:57
TuHa – ÅCF2 2–1 (2-1)

Yön Ritarien kakkonen aloitti divariseikkailunsa keväisessä auringonpaisteessa, kun Raunistulan stadionilla vastaan asteli TuHa. Aurinkoisista olosuhteista huolimatta pillin kanssa kentällä häärinyt henkilö olisi mahdollisesti kaivannut keinotekoista valaistusta, sillä paitsiotilanteiden näkeminen osoittautui hänelle hyvin vaikeaksi.

Avausjakso alkoi varsin rikkonaisesti, eikä kumpikaan joukkue saanut peliä kulkemaan. Ottelun avausosuma ja ÅCF:n ainokainen syntyi puolen tunnin pelin jälkeen, kun M. Suomela teki hyvän nousun vasemmasta laidasta ja nappasi vastustajan laitalinkille suunnatun pallon. Tyylikäs nosto veskarin yli ja kuvitellulla tulostaululla komeili lukemat 0 – 1.

Ehtoopuolen urheilijalupauksista koostuva TuHa ei kuitenkaan tyytynyt tähän, vaan niittasi pari häkkiä täysin kujalla olleen ritarimiehistön päätyyn ennen avausjakson päättymistä. TuHa:n 2 – 1 johtomaali ansaitsee erityismaininnan mielettömän selällä suoritetun viimeistelyn ansiosta. ÅCF:n toimitus suosittelee kyseiselle ikämiehelle arpapelejä. Tauolle siirryttiin siis 2 – 1 lukemissa.

Koska alun perin keskikentän kautta kulkeva syöttöpeli ei sujunut aivan niin mallikkaasti, päätti päävalmentajan viittaa harteillaan kantanut P. Leppänen siirtyä pitkä päätyy ja perää -tyyppiseen strategiaan toisella jaksolla. Tämäkään strategia ei tuottanut juuri tulosta, sillä TuHa voitti suuren osan pääpalloista ja mustapaidat menivät tilanteisiin liian arasti. Toisen puoliajan lopussa oli pientä yrittämistä havaittavissa, mutta paras puhti oli jo poissa. Mehut taisivat olla lopussa myös valmennussektorilla, sillä ajanottokellon tulkitseminen osoittautui haastavaksi puuhaksi. Tämä asia ei sinänsä liity yhtikäs mihinkään, mutta kyllähän tuntien ja minuuttien muuttaminen pelkiksi minuuteiksi on haastavaa.

Summa summarum! Takkiin siis tuli, mutta onneksi parin päivän simailulla voi pyyhkiä suurimmat traumat pois mielestä. Pallo pitäisi siis saada nopeammin liikkeelle ja mielellään oikeaan osoitteeseen. Laukauksia pitäisi myös saada aikaiseksi, jos haluaa taululle erilaiset lukemat. Isot pojat kylillä huuteli, että treenaaminen voisi auttaa. Uskokoon ken tahtoo. Kyllä hyviäkin suorituksia nähtiin. Tolppien välissä ahkeroinut I. Halen pelasti ritarimiehistön useasti surullisemmilta lukemilta ja topparit siivosivat tonttia paikka paikon nätisti. Seuraavaksi ÅFC2 kohtaa jo harjoituspelissä kaatamansa BFB:n. Eiköhän unohdeta kauden avauspeli ja keskitytä taas voittamiseen.

– ritarillisen huurteinen toimitus

Ottelu: ÅCF – LTU2 27.4.2012
perjantaina, huhtikuun 27. 2012 klo 21:49
ÅCF – LTU2 4-2 (2-1)

Yön Ritarien sarjakausi jatkui kotiottelulla LTU:n kakkosjoukkuetta vastaan. Avauskierroksen tappiosta ärsyyntynyt ÅCF oli liikkeellä vain voitto mielessä

Avausjakso alkoi juuri niin kuin pitikin. Heti alkuun ÅCF otti ohjat käsiinsä ja hallitsi peliä selkeästi, luoden muutaman ihan kivannäköisen hyökkäyskuvionkin. 1-0 maalia ei tarvinnut odottaa kuin 10 minuuttia, kun Laisto kävi puskemassa Osolan ylärimaan kolahtaneen vedon jatkotilanteesta pallon verkkoon. Vain pari minuuttia myöhemmin nähtiin RItareilta jo toinen puskumaali, kun Laiston keskitys putosi maalin edessä täysin vapaana olevalle Torisevalle.

Puolen tunnin pelin jälkeen LTU pääsi puolivahingossa peliin mukaan, kun ÅCF varsin tyypilliseen tapaan sähelsi oman pään erikoistilanteen. Kulmapotkun jälkeen pallo jäi pomppiimaan boksin sisälle, ja kun kukaan ei sitä kyennyt purkamaan niin Litun sällit survoivat sen maaliin. Tauolle mentiin ÅCF:n 2-1 johdossa.

Toisen jakson alkuun Ritarit saivat heti repäistyä kahden maalin johtoaseman takaisin, kun tauolla kentälle vaihdettu Ekman laittoi pelivälineen reppuun hyvän syöttökuvion päätteeksi. Tämän jälkeen odoteltiin jo sitä selkärangan katkaisevaa neljättä maalia. Hyvistä paikoista huolimatta sitä ei nähty, kun ensin Ekman tuhri läpiajon tolppaan, jonka jälkeen Kalliojärvi osui viidestä metristä maalivahdin syliin.

Vierailevat littoislaiset sen sijaan onnistuivat pitkän roikkupallon jälkeen saamaan pallon ÅCF-maalia vartioineen Vuorisen selän taakse. Koko ottelun aikana LTU ei muuta ollut tehnytkään kuin potkinut omasta päästä pitkiä palloja Ritarien pakkien päähän, joten kai se sitten oli oikeutettua että miljoonasta roikkupallosta edes yksi päätyy omille hallitusti.

Lopulta kymmenisen minuuttia ennen loppua Jaatinen pääsi purjehtimaan rajaheiton jälkeen LTU-puolustuksen läpi, josta napakka kuti takakulmaan lopetti vierailijoiden pyristelyt. Näin ÅCF sai kasaan avauspisteensä Vitosessa, josta jatketaan ensi viikolla raisiolaisen vokaalihirviöjoukkueen kimppuun.

-toimitus

Ottelu: KaaPS – ÅCF 20.4.2012
lauantaina, huhtikuun 21. 2012 klo 18:17
KaaPS – ÅCF 4-1 (2-0)

Yön Ritarit aloittivat taipaleensa Vitosessa vierasottelulla Kaarinan Palloseuraa vastaan. Keväisessä kaatosateessa pelatusta pelistä kehkeytyikin varsinainen Via Dolorosa – vastoin kaikkia odotuksia.

Ottelun alku viivästyi Kolmosen KaaPo-SoVo -ottelun vuoksi noin viisitoista minuuttia, eivätkä joukkueet täten ehtineet suorittaa edes kunnollista alkuverryttelyä pelikentällä. Täksi kaudeksi Ritarikapteeniksi nimitetty K. Narmala käski kuitenkin kuivassa ja lämpimässä kopissa istuessaan avauksen ottaa pihalla muutaman kerran ns. polvet rintaan ja kantapäät perseeseen.

Peli lähti käyntiin tunnustellen. Vettä vihmoi taivaalta ja molemmat joukkueet pyrkivät totuttelemaan vaikeisiin olosuhteisiin. Ensimmäinen maali nähtiin kymmenen minuutin kohdalla, kun ÅCF puhkoi kaarinalaisten puolustuksen muutamalla syötöllä ja T. Osola sijoitti pallon takanurkkaan. Linjatuomarilla oli kuitenkin lippu pystyssä paitsion merkiksi, eikä maalia hyväksytty.

Yön Ritarit eivät saaneet peliään kuitenkaan toimimaan ja KaaPS aiheutti mustapaidoille sydämen tykytyksiä pelaamalla hyviä pystysyöttöjä ja kaaripalloja epävarmasti pelanneen ÅCF-linjan taakse. 22. minuutilla kotijoukkue menikin tällaisesta tilanteesta johtoon, kun kaarinalais-hyökkääjä tempaisi puolittaisesta läpiajosta pallon napakasti putken alle. Edes tappioasema ei herättänyt vierasjoukkuetta pelaamaan, vaan kahden metrin syötöt menivät edelleen kolme metriä ohi kohteensa. 2-0 maali syntyi meille perinteiseen tapaan kulmapotkusta, kun miesvartiointi petti ja KaaPS-pelaaja sai puskea pelivälineen vapaasti verkon perukoille. Tauolle mentiin näissä lukemissa.

Toiselle puoliajalle ÅCF teki neljä vaihtoa ja peli alkoikin näyttää paremmalta. KaaPS vaikutti samalla hieman väsyneeltä, joten uskoa nousuun riitti vielä tässä vaiheessa. Kavennusmaali saatiin kuitenkin aikaiseksi vasta ottelun 75. minuutilla, kun H. Laisto ampui kulmapotkun suoraan maalin takanurkkaan. Hetki kavennuksen jälkeen M. Roos pääsi miltei nokikkain kotijoukkueen maalivahdin kanssa ja yritti siirtää viereen Osolalle tyhjän maalipaikan, mutta syöttö epäonnistui hieman, osui matkalla puolustajaan ja näin tasoitus jäi syntymättä.

Lopulta 84. minuutilla kävi se, mitä usein pallopeleissä toisen joukkueen painostaessa käy. Koko toisen puoliajan alakynnessä ollut KaaPS sai vastahyökkäyksen, jonka seurauksena numerot muuttuivat kolmeen yhteen. Neljä minuuttia tästä, ja Roos menetti pallon keskialueella, yritti paikata virhettään, oli sekunnin sadasosan myöhässä ja kopautti vastustajaa jaloille. Tuomarin mielestä kyseessä oli raaka peli, ns. jahtaaminen ja kohtuuttoman voiman käyttö, joten punainen kortti nousi ja Mattu huilaa seuraavat kaksi sarjapeliä. Alivoimainen ÅCF yritti vielä epätoivoisesti saada maalia aikaiseksi, mutta kun lisäaikaa oli pelattu neljä minuuttia, pääsi KaaPS-pelaaja jälleen yksin läpi ja siirsi pallon varmasti ohi Ritarimaalia vartioineen I. Halénin.

Ottelu päättyi siis lopulta kotijoukkueen 4-1 voittoon, eikä jossiteltavaa juuri jäänyt. Hyökkäys oli huonoa ja puolustus paskaa, eikä oma peli toiminut oikeastaan missään vaiheessa. Jälkiviisaana voisi todeta, että pre-seasonin aikana olisi ehkä kannattanut pelata muutama “helpompi” peli enemmän, jotta itseluottamus ja pelinhallinta olisivat paremmassa iskussa. Vitonen ei ole mikään leikkikoulu, ja nyt on Ritarien aika herätä. Ensi viikolla on kaksi mahdollisuutta kiillottaa haarniskaa, kun tiistaina Regions Cupissa vastaan asettuu TuWe, ja perjantaina sarja jatkuu kotiavauksella Littoisten Työväen Urheilijoiden kakkosjoukkuetta vastaan.

Ritarikapteenit kaudelle 2012 valittu!
perjantaina, huhtikuun 20. 2012 klo 16:06
Åbo Club de Fútbolin valmennusjohto on pitkällisten pohdintojen jälkeen päättänyt, ketkä Edustusjoukkueen ja ÅCF2:n pelaajista saavat kunnian kantaa kapteeninnauhaa tänään alkavalla kaudella 2012.

ÅCF: Kapteeni K. Narmala, varakapteenit J. Koskinen, J. Kinos ja J. Ekman.

ÅCF2: Kapteeni S. Anttonen, varakapteenit N. Grönvall, M. Hirvonen ja J. Viheriä.

Näillä valinnoilla valmennusjohto pyrkii mahdollistamaan sen, että kentän ulkopuolella tyylikkään seuran mainetta kantavat Yön Ritarit säilyttävät samanlaisen maineen myöskin kentällä.

Vihdoinkin se alkaa, J. Grönlundin sanoin, “ÅCF ain’t nothing to fuck with!”

Ottelu: BFB – ÅCF2 17.4.2012
tiistaina, huhtikuun 17. 2012 klo 15:48
BFB – ÅCF2 0-5 (0-1)

Pienten päivämääräsekoilujen jälkeen Ritarien kakkosjoukkueelle saatiin kuin saatiinkin sovittua vielä yksi kauteen valmistava ottelu, kun Big Fat Boys Piikkiöstä halusi ottaa kenraaliharjoituksen ennen kauden alkua. Lyhyestä varoitusajasta huolimatta Piikkiöön saatiin raahattua 13 toinen toistaan paremmassa kunnossa olevaa nuorta urheilijaa.

Ennen peliä sovittiin, ettei lähdetä juoksemaan heti alkuun itseämme uuvuksiin, vaan pidetään paketti tiiviinä lyhyellä kentällä ja kun saadaan pallo, niin isketään täysillä vastaan. Alku menikin hyvin ja kauaa ei tarvinnut odottaa, kun M. Arppe pääsi läpijuoksuun ja tuikkasi pallon ohi vastaantulleen maalivahdin. Oma peli sekosi tämän jälkeen, ja keskikentän kolmikon ja puolustuksen väliin jäi jatkuvasti tilaa, minkä vuoksi seuraavat parikymmentä minuuttia oli melkoista puolustustaistelua, eikä organisoituja hyökkäyksiä nähty kokolailla yhtään. Siitä selvittiin ja tauolle vetämään happea.

Toiselle puoliajalle teesinä oli pitää palloa enemmän maata pitkin itsellä ja luoda pidempiä hyökkäyksiä. BFB oli selvästi päättänyt tasoittaa ja löi heti alusta asti kovan paineen keskikentän triolle P. Leppänen-J. Koivunen-J. Viheriä. Taktiikkana vastustajalla oli pistää riistojen jälkeen palloa nopealle kärjelle juoksuun. 10 minuuttia Ritarit juoksivatkin omaa maalia kohti, mutta I. Halén maalilla torjui hienosti muutaman pahemman paikan. Pian alkoi piikkiöläistenkin jalat hyytymään ja ÅCF sai tilaa keskikentälle.

Lopulta BFB:n rynnistyksen jälkeen Koivunen syötti loistavasti Leppäsen läpi, tuikkaus maalivahdin ohi ja 0-2. Vain hetkeä myöhemmin oli sama mies asialla, kun J. Sandell näytti Ronaldomaista tekniikkaansa antamalla pienen kantapääkikan taakse ja zippi maalivahdin yli kolmeen nollaan. BFB alkoi luovuttaa ja Ritarit painoivat hyökkäyksiä vasemmalta ja oikealta. Hyökkäykset päättyivät noin 75% paitsioon, tasaisen paskasti viheltäneen Jakosen epämääräiseen pelinlukuun sekä turhaan innokkuuteen. 0-4 syntyi, kun Leppänen laukoi pallon sisätolppaan, M. Hirvonen seurasi hienosti tilanteen loppuun ja siirsi pallon helposti tyhjään maaliin. Viimeinen maali oli kuin koko toisen puoliskon ilmentymä. Pallo laidasta läpi juosseelle Hirvoselle, keskitys maalin eteen, josta pakki huitoi sen omaan verkkoon. 0-5 ja peli ohi muutaman minuutin neppailun jälkeen.

BFB oli hyvä ja taistelee Kutosen kärkitiloista kauden lopulla. ÅCF2 sai mitä haki, eli hyvän pelin alle ennen sarja-avausta ja tietysti voiton. Valmentajan näkökulmasta tasapainoinen esitys. Jokainen hoisi tonttinsa mallikkaasti ja sai pelituntumaa sekä -kuntoa. Puolustus oli hyvä lukuisista ylivoimahyökkäyksistä huolimatta. Tästä on hyvä lähteä tappelemaan noususta!

-Amiraali

Ottelu: Hot Lips – ÅCF 9.4.2012
maanantaina, huhtikuun 9. 2012 klo 21:09
Hot Lips – ÅCF 4-0 (3-0)

Yön Ritarien pre-season päättyi Nelosessa pelaavan Hot Lipsin kanssa käytyyn taistoon. Kenraaliharjoitus ennen kauden alkua meni juuri niin kuin pitikin, eli ÅCF pelasi huonoimman ottelun pitkään aikaan.

Heti ensi alkuun riippumaton toimituksemme haluaa ilmaista huolestuneisuutensa siitä, että tänäänkään paikalle ei valunut kuin vaivaiset 14 peluria. Yli 50 pelaajan seurassa luulisi osallistumismäärän olevan korkeampi, etenkin näin juhlapyhien aikaan kun harva on töissä. Pitkä viikonloppu oli myös imenyt mehuja monesta jätkästä, kun sitä kuperkeikkaöljyä oli moni litkinyt jo useamman päivän ajan. Korostettakoon silti, että nämä eivät ole tekosyitä ottelun lopputulokseen, vaan pelkkää kritiikkiä seuran pelaajiston aktiivisuutta kohtaan. Toivottavasti tämä herättää ne uinuvatkin sankarit treenaamisen pariin nyt kun ne vihdoin alkavat ja lumikin on sulanut pois.

Itse ottelu olikin sitten melko karmivaa katsottavaa. AIvan tolkuton määrä harhasyöttöjä oli päivän teemana. Näin ei toki ottelun alla sovittu etukäteen. Lipsit veivät avausjaksolla peliä mielin määrin. Ritarit onnistuivat luomaan arviolta kolme hyökkäystä, joista saatiin yksi vaarallinen paikka. Lipsit pelasivat näppärää syöttöpeliä, ja loivat laitojen kautta lukuisia keskityksiä. Kolme maaliakin onnistuivat tekemään, joissa ei ÅCF:n puolustuksella ollut juurikaan mitään tehtävissä. 3-0 taukonumerot olivat aivan oikeutetut.

Toisen jakson ÅCF aloitti vähän paremmalla asenteella, ja hyökkäyspäässä onnistuttiin pitämään palloakin jonkun verran. Maalipaikkoja oli silti vaikea luoda, kun tänään oli jostain syystä vaikea antaa edes kahden metrin syöttöä omille.

Lipsit jatkoivat pääasiassa siitä mihin ensimmäisellä jaksolla. Virkamiesmäistä lyhytsyöttöpeliä. Pääasiassa melko tylsää sellaista, mutta tarvittaessa tehokasta. Tämä tylsän kliininen pelitapa oli allekirjoittaneelle ainakin yllätys, sillä viime kausien maalimäärillä olisi voinut odottaa enemmänkin jotain joga bonitoa.

Neljännen maalin kotijoukkue kävi tuikkaamassa siinä jakson puolivälin tietämillä. Ottelu oli ratkennut, eikä tämänpäiväinen aneeminen ÅCF-ryhmä juuri jaksanut enää edes yrittää kunnolla. Kun yritys näytti Lipseiltäkin olevan nollassa, niin enempää maaleja ei nähty.

Surkea pre-seasonin lopetus toivottavasti kielii hyvästä kauden avaukseksta. Muutamat treenitkin ehditään vetää ennen ensi viikon perjantaita, jolloin päästään tosipelien pariin.

Ottelu: ÅCF – MynPa 31.3.2012
lauantaina, maaliskuun 31. 2012 klo 16:47
ÅCF – MynPa 1-1 (1-0) 2-3rp.

Ritarit kohtasivat Piiricupin 2. kierroksella Mynämäen Pallon. Ottelu oli ÅCF:lle kauden ensimmäinen Raunistula Square Gardenilla, seuran oltua talven takia evakossa aina aurinkoisessa Naantalissa. Päivän vastustaja pelaa alkavalla kaudella yhtä sarjaporrasta ylempänä, joten hyvällä pelillä pitäisi olla kaadettavissa.

Tämäkin cup-juna pysähtyi sitten jo toisella kierroksella. Ilahduttavaa oli sentään se, että pelaajia oli laittaa kokoonpanoon jopa yli sallitun määrän, ja maaliinkin saatiin ihan aito veskari.

Ottelu alkoi huvittavan tasoitusrankkarisäännön mukaisella rangaistuspotkulla, jonka K. Kajala tuikkasi sisään. 1-0 taululla ennen kuin peli edes alkoi. Avausjaksolla Ritarit esittivät talvikaudella tyypilliseksi muodostunutta peliä, jossa mennään kovaa tilanteisiin ja hallitaan peliä, mutta maalipaikkoihin se ei siltikään johda. Jakson ainoa maalintekotilaisuus siunautui T. Osolalle, jonka veto kuitenkin viuhui ohi maalin. MynPa:lla paikkoja oli kutakuinkin yhtä paljon, eli se yksi veto kohti maalia.

1-0 taukonumeroiden jälkeen ÅCF aloitti toisen puoliajan vahvasti. Heti alkuun hyvä paine mynämäkeläisten päätyyn, jonka aikana luotiin muutama erittäin hyvä maalipaikka. Aina siellä edessä oli kuitenkin jonkun munakauppiaan jalka, eikä palloa maaliin saatu.

Vastustaja sen sijaan rankaisi välittömästi vastahyökkäyksestä. 55. minuutin kohdalla oikeasta laidasta läpi juossut sälli pääsi pamauttamaan pelin tasoihin. Ritarien peli alkoi jakson edetessä hiipua, eikä prässääminen ylhäältä asti enää onnistunut lainkaan. Vielä kun Kinoksen Jussi näki reippaan niitin jälkeen punalappua, niin loput ottelusta olikin sitten MynPan painostusta. Maalia, saati hyviä paikkojakaan ei silti nähty, joten matsi ratkottiin samalla tavalla kuin se aloitettiinkin; Rankkareilla.

Siispä rankkareilla ulos tasoitusrankkaripelleilystä. Ritareilta onnistuivat vain Laisto ja Leppänen. Kehitettävää rangaistuspotkuistaan sen sijaan löysivät Koskinen, Honkanen ja Osola.

Ritareiden treeniottelusuma alkaa olla taputeltu. Seuraavaksi valmistaudutaan sarja-avaukseen, jossa kentällä nähtäneen nälkäisempiä mustapaitoja.

Ottelu: ÅCF – MaPS2 25.3.2012
maanantaina, maaliskuun 26. 2012 klo 19:33
ÅCF – MaPS2 3-2 (1-0)

Ritarit jatkoivat kevään harjoitusotteluputkea Maskun Palloseuran kakkosjoukkuetta vastaan. Vastustaja pelaa alkavalla kaudella sarjaporrasta ylempänä Nelosessa, joten sopivan kovaa vastustajaa odotettiin Naantalin Karvetille sunnuntai-illan koitokseen

Ottelun alla valmennusjohto toi varsin selvästi julki tyytymättömyytensä alkoholista johtuvien poissaolojen alati kasvavaan määrään. Niinpä herätyksen eleenä otteluun lähdetiin kuluttavalla taktiikalla jossa päämäärä oli ottaa vastustaja kiinni ylhäältä asti ja mennä kovalla prässillä ja otteella jokaiseen kaksinkamppailuun, vaikka vaihtomiehiä ei paikalla juurikaan ollut.

Ottelun alussa Ritarit olivat perinteiseen tapaan viitisen minuuttia aivan unessa. Melko nopeasti otteluun päästiin kuitenkin sisään, ja tilannekovuus alkoi purra vastustajaan. Purnaamista ja punakorttien huuteluakin saatiin vaihteeksi kuulla. Hyökkäyksiä rakenneltiin tasaiseen tahtiin, mutta erityisen vaarallisia maalipaikkoja ei tästä huolimatta nähty. Lopulta 25 minuutin pelin jälkeen A. Kalliojärvi pääsi sijoittamaan puolittaisesta läpiajosta pallon maalin alakulmaan.

Paine pysyi muutenkin selkeästi maskulaisten päädyssä koko ensimmäisen puoliajan. ÅCF:n maalissa pelannut J. Vuorinen ei joutunut kuin kertaalleen torjuntatehtäviin, joka sekin oli melko heppoinen kuti pienestä kulmasta. Hyvistä otteista huolimatta ei lisämaaleja ennen puoliaikaa kuitenkaan nähty.

Toisen jakson alun ensimmäinen vartti oli ehkä parasta peliä mitä Ritareilta on treenikaudella nähty. MaPS:n pojista juostiin yli joka suunnalta, ja näytti että oli vain ajan kysymys milloin ottelu ratkeaa lopullisesti. Lundgrenin Nikken paukuttama 2-0 maali oli kuitenkin ainoa verkkoon asti päätynyt hyökkäys. Torisevan Eetu onnistui osumaan kertaalleen tolppaan ja kerran ylärimaan.

Ottelun ratkaiseminen ei ÅCF:lle kelvannut, joten MaPS heräsi otteluun mukaan. 1-2 kavennus nähtiin jakson puolivälissä, ja aika pian tämän jälkeen maskulaiset tulivat jo tasoihin. Ottelun loppupuolella molempien joukkueiden jalat alkoivat jo väsyä, ja peli oli tasaista vääntöä vailla liikettä. Näytti jo, että ÅCF:lle harvinainen johtoaseman ryssiminen käy toteen, mutta viimeisillä minuuteilla kaikkia maalikehikon osia kolistellut E. Toriseva ratkaisi ottelun sijoittamalla pallon maalivahdin kainalon alta maaliin.

Ritarit jatkavat kevään puurtamista viikon päästä Piiricupin merkeissä, kun vastaan asettuu Mynämäen Pallo.

Ottelu: ÅCF – Lieto2 16.3.2012
tiistaina, maaliskuun 20. 2012 klo 00:39
ÅCF – Lieto2 13-1 (4-1)

Surullisenkuuluisan Suomen Cupista putoamisen jälkeen Yön Ritarien edustusjoukkue jatkoi pokaalinmetsästystään Errea-piiricupin muodossa, jonka ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Lieto2. Ritareilla oli ottelussa kasvojenpesun paikka, sillä edelliset ottelut olivat menneet enemmän tai vähemmän perseelleen.

Naantalilaiseen perjantai-illan viettoon saatiin lopulta 15 pelaajaa, ja päävalmentaja M. Roos uhrautui tolppien väliin. Lietolaisilla asiat olivat vieläkin huonommin, sillä heidän penkiltään ei löytynyt ainoatakaan vaihtopelaajaa.

Ottelu alkoi ÅCF:n näkökulmasta mahdollisimman huonolla tavalla, kun jo muutaman sekunnin pelin jälkeen Roos hörppäsi paristakympistä tulleen lirun selkänsä taakse. Näin tuli heti pelin alkuun selväksi, että mustapaitojen veräjää vartioi koutsi maalivahdin vaatteissa.

Ensimmäisen vartin ajan peli olikin sanoinkuvaamatonta kuraa. Kaiken kruunasi Naantalin kaupungin säästötoimenpide, jonka johdosta kentän valot sammuivat. Sitä siinä sitten viitisen minuuttia ihmeteltiin, ja lopulta kentälle saatiin valaistus takaisin. Katko herätti Ritarit, jotka viimeinkin alkoivat pelaamaan. E. Toriseva aloitti maalintekotalkoot, ja yhteensä ensimmäisellä puoliajalla osuttiin neljästi.

Toinen puoliaika olikin sitten varsinaista Yön Ritari -showta ja ilotulitusta. Saldona 9 maalia ja lopputulos 13-1. Lopulta ottelussa maalinteossa kunnostautuivat Toriseva neljästi, T. Osola ja H. Laisto kolmasti, P. Leppänen kahdesti ja ensimmäisen virallisen jalkapallomaalinsa ÅCF-paidassa tehnyt A. Moilanen.

Errea-piiricupin toisella kierroksella Åbo Club de Fútbol saa vastaansa Mynämäen Pallon.

Ottelu: ÅCF2 – TuPV 8.3.2012
tiistaina, maaliskuun 13. 2012 klo 15:47
ÅCF2 – TuPV 4-1 (2-0)

Uuden ja uljaan ÅCF2:n toinen kauteen valmistava harjoitusottelu oli lupauksia herättävä. Ero viikontakaiseen TuHa-peliin oli kuin yöllä ja päivällä.

Tiedä sitten oliko syynä päävalmentaja P. Leppäsen kunnioitusta herättävä läsnäolo vai mikä, niin pallo liikkui nätisti mieheltä miehelle ja paketti pysyi hienosti kasassa. Kentän laidalla ottelua seurannut seuran johtoporras olikin pakotettu miettimään, että kannattaako joukkueiden välistä ottelua pelatakaan, ettei ns. Edustus vaan ottaisi nenään ns. Kakkoselta…

ÅCF2 hallitsi kenttätapahtumia läpi ottelun, ja maalinteossa kunnostautuivat N. Grönvall, M. Hirvonen, A. Hilska sekä vanhaa seuraansa kurittanut S. Hellsten. Ainoa kauneusvirhe ottelussa oli yksi huolimattomasti päästetty Paltsari-maali.

Tästä on hyvä jatkaa Torre Calcion kimppuun. PalloVeikkoja vastaan kentällä pyörähti maalivahti J. Vuorisen lisäksi vain neljä ns. Edustuksen ukkoa, ja Torrea vastaan toivottavasti vielä vähempi. Hyvältä näyttää!

Ottelu: ÅCF – JyTy 12.3.2012
tiistaina, maaliskuun 13. 2012 klo 15:35
ÅCF – JyTy 0-6 (0-0)

Yön Ritarien edustusjoukkueen kauden toinen harjoitusottelu pelattiin Naantalin Karvetin KHT:llä, jossa vastaan asettui jo perinteinen treenimatsivastustaja Jyrkkälän Tykit.

Viime kaudella joukkueiden väliset kohtaamiset päättyivät tasapeliin ja niukkaan tappioon, joten tällä kertaa ÅCF:n tavoitteena oli voitto. Toisin kuitenkin kävi, ja rankasti.

Ottelun ensimmäisen puoliajan Ritarit pysyivät vielä pelissä jotenkuten mukana, vaikka hyökkäystenrakentelussa olikin suuria vaikeuksia. JyTy sen sijaan iski J. Vuorisen vartioimaa maalia oikealta, vasemmalta ja keskeltä. Tolpat ja Vuorisen torjunnat kuitenkin säästivät ÅCF: n takaiskuilta.

Toisella puoliajalla alkoikin sitten kolmen vaihtomiehen taktiikka näkyä. Heti puoliajan alkuun Tykit tekivät kaksi Ritarien kannalta surkuhupaisaa maalia, kun molemmilla kerroilla ylärimasta ponnahtanut pallo päätyi JyTy-pelaajalle, joka sen lopulta toimitti verkkoihin.

Lopulta jyrkkäläläiset iskivät toisella puoliajalla kuudesti. ÅCF:n parhaat paikat olivat H. Laiston kaksi läpiajoa, joista toiseen JyTy-toppari liukui upeasti väliin, ja toisessa Hatin nosto karkasi hieman yli maalin.

Ottelu meni täysin perseelleen, mutta onneksi nyt on vasta maaliskuu. Pian lumet sulavat ja pääsemme kunnolla treenaamaan. JyTy todennäköisesti on jo harjoitellut, toisin kuin me, eli ei hätiä mitiä. Tuomari oli muuten myös tosi paska!

Perjantaina pestään kasvot ja tuhotaan Lieto2.

Ottelu: Wilpas2 – ÅCF 3.3.2012
sunnuntaina, maaliskuun 4. 2012 klo 19:17
Wilpas2 – ÅCF 0-0

Yön Ritarien edustusjoukkue aloitti keväisen treenipeliputken eksoottisella vieraspelireissulla sumuisessa Salon kaupungissa. Vastaan asettui Salon Wilpaan kakkosjoukkue.

Ottelua edeltäneet päivät ja tunnit ennakoivat melkoisen sekavaa ottelutapahtumaa. Ringistä oli poissa aivan tolkuton määrä pelaajia, joten apujoukkoja raavittiin kasaan vielä matsipäivän aamuna, jotta Saloon päästäisiin lähtemään edes täydellä kokoonpanolla. Lopulta kakkosjoukkueen, ja muutaman lietolaisen avustamana paikalle saatiin täysi kentällinen ja peräti kaksi vaihtomiestä.

Koska edustusjoukkueen omista miehistä oli poissa yli 15 miestä, peli ei erityisen hyvin palvellut tarkoitustaan kauteen valmistautumisessa. Paikalla olleille sentään oli luvassa täysi 90-minuuttinen.

Itse ottelusta ei hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Toisen jakson ensimmäistä 20 minuuttia lukuunottamatta Ritarit eivät missään vaiheessa päässeet omaan peli-ideaan sisään. Ontuvaa syöttöpeliä nähtiin koko rahan edestä. Maalipaikkoja toki saatiin, mutta verkkoihin asti pallo ei ikinä päätynyt. Wilppaalla oli omat tekopaikkansa myös, mutta ylärimaa lähemmäksi ei kotijoukkuekaan päässyt. Rimaosumakin taisi olla perseelleen mennyt keskitys.

Kauden ensimmäisestä harjoitusottelusta positiivisimmaksi asiaksi voidaan nostaa fysiikka. Melkein joka jätkä pelasi täydet 90 minuuttia, eikä kunto hirveästi lopussa hyytynyt.

-toimitus

Ottelu: ÅCF2 – TuHa 1.3.2012
torstaina, maaliskuun 1. 2012 klo 23:26

ÅCF2 – TuHa 2-3 (1-0)

Åbo Club de Fútbolin uuden, tällä kaudella toimintansa aloittavan joukkueen, ÅCF2:n ensimmäinen harjoitusottelu pelattiin Naantalin Karvetin kentällä. Paikalle oli saapunut parikymmentä peluria, joista muutama pelasi jo viime kaudella, mutta valtaosa joukosta oli uusia naamoja. Yhteisiä harjoituksia tai muita tapahtumia oli takana komeat nolla, joten samalla kaavalla alkoi ÅCF2:n tarina kuin ykkösen viime kaudella. Treenamatta ekaan peliin.

Vaikka paikalla olikin pelaajia riittävästi, niin kaikki seuran maalivahdit loistivat poissaolollaan. Niinpä tolppien välissä seisoi allekirjoittanut. Kokemusta veskarina olemisesta on kertynyt ainakin ala-asteella parkkipaikkahöntsäilyissä.. Toinen merkittävä poissaolija oli Joukkueen päävalmentaja Amiraali Leppänen, joka ilmeisesti katsoo rahvaanomaisen ansiotyön olevan tärkeämpää kuin talvinen treenihöntsä Karvetissa.

Ottelun avausjaksolla peli kulki yllättävänkin hyvin, eikä puolustuksessa tarvinnut hirveästi hätää nähdä. Hyökkäyksiäkin rakenneltiin tasaiseen tahtiin. Näistä pääosa oikean laidan kautta. Hyviä maalintekotilanteita ei tästä huolimatta montaakaan saatu aikaiseksi. Yksi tolppaan osunut laukaus, sekä paljon näpertelyä melkein vetoetäisyydellä.

Jakson loppupuolella syntyi ÅCF2:n historian ensimmäinen maali, kun keskialueen pallonhallinnan päätteeksi oikeasta laidasta pääsi mies läpi. Kova ja matala keskitys pilkun tietämille, josta ensimmäistä kertaa mustapaitaa päällään kantanut Antti Hiska pääsi ohjaamaan pallon takayläkulmaan. TuHa ei saanut kuin muutaman onnettoman laukauksen aikaiseksi joten tauolle mentiin 1-0 lukemissa.

Toisella jaksolla Haka pääsi paremmin peliin mukaan, kun jatkuvaa vaihtorumbaa pyörittänyt ÅCF ei hetkittäin pystynyt pitämään ryhmitystään organisoituna. Väsymyskin saattoi alkaa painaa uusvanhoja pelimiehiä. 1-1 tasoitus syntyi, kun ÅCF-puolustus menetti pallon oman rangaistusalueen rajalla, josta Hakan hyökkääjä pääsi nokikkain Kalliojärven kanssa ja sijoitti varmasti oikeaan alakulmaan. Vähän tämän jälkeen TuHa painosti jälleen vahvasti, jonka päätteeksi hieno kierteinen laukaus 18:sta metristä kohti yläkulmaa meni verkon perukoille maalivahdin sormien kautta.

Toinen jakso oli kaikinpuolin melko passiivista neppailua Yön Ritareilta. Väsymys alkoi näkyä otteissa, eikä hyökkäyksiin enää lähdetty nousemaan samalla tempolla mitä avausjaksolla nähtiin. Kun peliä oli reilu vartti jäljellä, Haka pääsi lisäämään johtoaan, kun allekirjoittanut hörppäsi matalan vedon helposti käsien alta maaliin. Virtuaalinen anteeksipyyntöni on tässä, julkinen korvaus tapahtuneesta sitten lauantaina Salossa Wilpasta vastaan maalin merkeissä.

Muutama minuutti ennen päätösvihellystä Ritarit kavensivat rankkarista loppunumeroiksi 2-3. Maalintekijänä toinen debytantti Eetu Raitanen.

Kaiken kaikkiaan positiivinen ottelu joukkueen ensimmäiseksi tapahtumaksi. Lisää treenitunteja alle, valmentaja ja maalivahti paikalle, niin kaudesta tulee varmasti tätä ottelua menestyksekkäämpi.

A. Kalliojärvi
Toimitus

Ottelu: ÅCF – VG-62 7.2.2012
tiistaina, helmikuun 7. 2012 klo 23:24
ÅCF – VG-62 0-3 (0-0)

Suomen Cupin 3. kierroksella Yön Ritarit saivat vastaansa Kolmosessa pelaavan Naantalin VG-62:n, jonka nuori joukkue vietti viikonloppuna seuran 50-vuotisjuhlia lapsiräppäri-teemalla (lisätietoa tästä youtubessa). Odotettavissa oli yhteishenkeä pursuava, kovaa juokseva vastustaja.

Kotijoukkue lähti peliin hyvällä taisteluhengellä. Peli-idea oli katkoa VG:n pelinrakentelu keskikentällä, ja tukkia syöttösuunnat. Toppareiden annettiin pitää palloa omalla puoliskollaan kaikessa rauhassa. Hyökkäyssuuntaan lähdettiin omilla vahvuuksilla, jotka toimivat hyvin viime kierroksella vastassa ollutta suupalaa vastaan.

Pelillisesti avausjakso meni Ritareilta kelvollisesti. VG ei syötellen päässyt etenemään, joten joutuivat viljelemään kaaripalloja kovaa juokseville laitureille. Jokusen keskityksen saivat aikaiseksi, joista ei mitään vaarallista syntynyt. ÅCF-vahti J. Vuorinen oli itse varmuus, ja poimi heppoiset yritykset haltuunsa. Naantalilaisilla ei ollut lopulta yhtään vaarallista maalipaikkaa avausjaksolla.

Toisessa päässä ÅCF-hyökkäys sai luotua 3-4 erittäin hyvää tekotilannetta. Lähimmäksi maalia pääsivät A. Kalliojärvi, jonka veto viuhui takatolpasta parikymmentä senttiä ohi, sekä VG:n jantteri joka suti pallon oman maalin tolppaan. Tauolle 0-0 numeroissa, hyvällä ilmeellä ja taistelutahdolla. Toisella jaksolla pelin piti olla täysin voitettavissa.

Kaikki voi kuitenkin muuttua hetkessä. Heti toisen jakson alkuun H. Laisto esitti rike-suunsoitto-keskisormi-combon, jonka erotuomari palkitsi punaisella kortilla. Todettakoon, että tätä edelsi jo avausjaksolla alkanut tuomarille mussuttaminen, kun kotijoukkue koki että naantalilaiset heinäseipäät kaatuivat turhan herkästi.

ÅCF oli pakotettu kymmenen miehen puolustustaistoon loppupelin ajaksi. Vastahyökkäyksiä kytättiin, muuta niiden rakentelu jäi varsin heppoiseksi. Vähän ennen matsin loppua VG pääsi lopulta sörkkäisemään ottelun avausmaalin kulmapotkun jälkitilanteesta. Loppuminuutit taisteltiin tulos tai ulos-periaatteella. Koko pakka ylös ja muutamat täsmäpommit maalille. Eipä tuottanut enää tulosta. Sen sijaan vierailijat pääsivät kaksi kertaa vastahyökkäyksiin kolmen tai neljän miehen voimin vain maalivahtia vastaan. Näistä syntyi vielä helpot 0-2 ja 0-3 maalit aivan viime minuuteilla ja peli oli paketissa.

Kaikenkaikkiaan kirvelevä tappio, matsissa joka oli täysin voitettavissa. Kahden matsin pituista Suomen Cupia tuskin tarvitsee sen kummemmin summailla. Järjestelyiltään ehkä koko valtakunnan typerimmin organisoitu merkittävä kilpailu. Eipähän olla enää mukana tässä valtakunnalisen kattojärjestön pilaamassa pelleilyssä.

Regions Cupista sitten seuraava yritys kohti eurokenttiä.

-toimitus

Ottelu: ÅCF – FC Boda 27.1.2012
lauantaina, tammikuun 28. 2012 klo 00:26
ÅCF:n kilpailukausi alkoi tänä vuonna poikkeuksellisesti jo tammikuussa, kun talviurheiluksi muunnettu Suomen Cup käynnistyi Yön Ritarien osalta. Suoraan toiselle kierrokselle arvottu ÅCF sai vastaansa Kolmosessa pelaavan FC Bodan Kemiönsaarelta. Vastustaja tiedettiin kovaksi, sillä viime kaudella vierasjoukkue pelasi peräti kolme sarjaporrasta ylempänä.

Mitään ei ilmaiseksi anneta, ja aina pelataan voitosta. Vastuksesta riippumatta. Niin myös tänään. ÅCF aloitti kauden ensimmäisen täyden kentän tapahtuman intoa puhkuen, mutta epävarmoin ottein. Lisäksi valmistautuminen meni vähän niin ja näin, kun Kupittaalla on liikaa pukuhuoneita…

Ottelun alla päävalmentaja M. Roos painotti, että Boda tykkää kierrättää palloa alhaalla, joten antaa heidän pitää palloa omassa päässä. Tämä toimi sinänsä hyvin, mutta oma pelinrakentelu jäi tästä syystä vähäiseksi. Boda ei hallinnasta huolimatta saanut vaarallisia maalipaikkoja juurikaan luotua. 20 peliminuutin kohdalla alkoi tapahtua, kun vanha kirous iski jälleen. Oman pään erikoistilannepelaaminen ei toimi sitten millään, ja Bodalle 0-1 johto kulmapotkusta pusketulla maalilla.

Kymmenisen minuuttia edellisestä, ja Boda iski jälleen. Hyvä keskitys vasemmasta laidasta, ja Ritaripuolustuksen totaalinukahdus. Maalin edessä kolme Kemiön pelaajaa, eikä viiden metrin säteellä yhtään mustapaitaa. Todennäköisesti Boda-hyökkääjät ehtivät vielä sopia, kuka saa puskea pallon sisään.

ÅCF ei tästä hätkähtänyt, vaan päätti alkaa pelaamaan omilla vahvuuksillaan. Kovempaa kaksinkamppailuihin ja prässiä ylemmäs. Pelataan sitä palloa eikä vain roiskita pitkiä palloja kärkien päähän. Pikkuhiljaa saatiin palloa useamminkin Bodan päätyyn ja peli enemmän omien vahvuuksien mukaiseksi. Jakson loppupuolella pallo pomppi 16-alueella T. Osolalle, jonka veto painui muutaman kimmokkeen kautta alakulmaan. 1-2 numeroissa tauolle.

Puoliajalla painotettiin prässäämistä ylhäältä asti. Boda-puolustus ei liukkaalla kentällä ollut mikään erityisen pallovarma, joten luomalla painetta toppareille saadaan varmasti tilanteita aikaiseksi. “Ottakaa niin ylhäältä kiinni kun voitte” oli sikariportaan viesti kopissa.

Niin pelataan kun käsketään. Toisen jakson alkuun ÅCF työnsi pakan ylös, ja painetta lyötiin maalivahdille asti. Kaksinkamppailuissa Boda alkoi jäämään kakkoseksi. Ei aikaakaan kun maalipaikkoja alkoi syntyä. Ja jakson alkuun tuotti myös tulosta. Boda-veskarin syljettyä laukauksen eteensä, pallo valui pilkun tietämille josta H. Laisto siirsi pallon tyhjään maaliin. 2-2.

65 minuutin jälkeen aloitettiin vaihtorumba jossa yli puolet kentällisestä vaihtui muutaman minuutin sisään. Myös juoksukunto alkoi viimeisen vartin alkana hyytymään, joten pakka alkoi valua entistä alemmaksi. Boda piti ottelun lähestyessä päätöstä palloa yhä enemmän hallussaan. Vaarallisia maalipaikkoja ei siltikään nähty. ÅCF:n puolustus piti toisella jaksolla todella hyvin rivinsä kasassa. Yksi hyvästä paikasta tullut vapari, sekä muutama keskityspallo oli helposti hoidettu.

Ottelun viime sekunneilla N. Grönvall pääsi vielä nokikkain Bodan maalivahdin kanssa. Maali jäi kuitenkin tekemättä, ja heti perään hyvin tuomaroinut M. Seppälä vihelsi varsinaisen peliajan päättyneeksi.

Rangaistuspotkukilpailu:
1. Boda: maali, 0-1
2. ÅCF: maali, 1-1 (M. Roos)
3. Boda: maali, 1-2
4. ÅCF: maali, 2-2 (M. Palomäki)
5. Boda: ei maalia, 2-2
6. ÅCF: ei maalia, 2-2 (T. Osola)
7. Boda: maali, 2-3
8. ÅCF: maali, 3-3 (K. Narmala)
9. Boda: ei maalia, 3-3
10. ÅCF: maali, 4-3 (P. Leppänen)

Seuraavalla kierroksella Yön Ritarit saavat vastaansa myöskin Kolmosessa pelaavan VG-62:n Naantalista. Tiedotamme ajankohdasta myöhemmin. Enää 8 voittoa niin päästään EUROKENTILLE!

-toimitus

ÅCF Suomen Cupiin 2012
sunnuntaina, joulukuun 18. 2011 klo 22:15
Yön Ritarien kyltymätöntä kunnianhimoa on vaikea tyydyttää. Nousujuhlista selvittyään myös ÅCF:n seurapomoille valkeni vihdoin totuus siitä, ettei Turun piirin Kutosen kolmoslohkon mestari pääsekään suoraan eurokentille.

Tästä johtuen ÅCF ilmoittautui mukaan kauden 2012 Suomen Cupiin, josta vaivaiset 10 ottelua voittamalla saa paikan UEFA Europa Leaguen karsintoihin. Euroopan seurajoukkueiden kakkoskilpailu on nykyään sen verran trendikäs turnee, että myös piskuisesta Manchesterista muutama kyläjengi päätti hetki sitten tulla mukaan kilpailuun kuultuaan Ritarien ensi kauden aikeista.

Cup-taival on tunnetusti kivinen. Tällä kertaa se on sitä jo ennen ensimmäistäkään ottelua, kun arvoisa palloliiton väki tuskaili arvontojen ja pelipäivien kanssa vielä joulukuussa. Ties vaikka vielä vetäisivät hatusta muutaman jännän uudistuksen. Ilmeisesti Suomen Cuppejakin on ensi vuonna ainakin kaksi. Mikä ihmeen ruuhkainen jalkapallokalenteri?

Kaikesta huolimatta, “arvonnassa” ÅCF sijoitettiin toiselle kierrokselle jossa vastaan asettuu Kolmosen FC Boda Kemiönsaarelta. Ottelu tullaan pelaamaan 1.1 -5.2 välisenä aikana.

ÅCF leirissä toivotetaan kaikki Cup-huumasta, -kiimasta, -glooriasta, ja pakkassäästä nauttivat mukaan kannustamaan kun Yön Ritarit kävelevät eurokentille. Europa Leaguen loppuottelu pelataan Amsterdam ArenA:lla 15. toukokuuta 2013, varatkaa hotellit ja matsiliput ajoissa!

-toimitus

Talvi tulee – ÅCF ei lepää
torstaina, marraskuun 24. 2011 klo 20:12

Kaudella 2011 Yön Ritarit hävisivät yhden virallisen ottelun. Virhe. Tapahtuneesta syvimmin loukkaantunut valmennuspäällikkö M. Roos on tästä syystä päättänyt rangaista pelaajistoaan aloittamalla kauteen valmistautumisen jo lokakuussa.

Ennenkuulumatonta tai ei, mutta totta se on. Vitosen joukkue lenkkeilee porukalla jo syksyllä. Seurajohto kylläkin painotti, että osallistuminen ei ole pakollista, mutta vuoden aikana näinkin vähäjärkinen pelaajisto on oppinut, että tässä seurassa tunnetaan “vapaaehtoisia” ja “vapaaehtoisia” tapahtumia. Näitä vähäjärkisiä on yleensä löytynyt kuninkojan metsistä neljästä viiteen, hiukan viikosta riippuen.

Toinen, hieman mukavuushaluisempi Ritariosasto sen sijaan harrastaa höntsäilyä impivaaran hallissa kerran viikossa. Luonnollisesti tämäkin toiminta on markkinoitu vapaaehtoisena, jotta nämä talvihöntsäilijät eivät tuntisi oloaan kusetetuksi.

Toimituksemme suosittelee kaikille näille talviliikunnan harrastajille useamman oluen korkkaamista, ja siirtymistä kotisohvalle ja/tai nelkkuun. Etenkin sille yhdelle, joka yrittää lihottaa itseään yli 40 kilogramman järkäleeksi. Ja sille toiselle joka aikoo laihduttaa alle 140 kiloiseksi.

ÅCF:n johtokunnan linjauksia kaudelle 2012
sunnuntaina, lokakuun 30. 2011 klo 19:14

ÅCF:n johtoporras piti eilen harvinaislaatuisen kokouksen, sillä myös pelaajisto oli kutsuttu paikalle kuulemaan mitä uudistuksia sikarikerhon herrasmiehet ovat suunnitelleet tulevalle vuodelle.

ÅCF tulee osallistumaan ensi kaudella edustusjoukkueellaan Vitoseen, sekä Suomen Cupiin. Turkulaiseen tasoitusrankkarihöntsä-cupiin ei lähdetä mukaan. Edustusjoukkueen virallinen, kiveenhakattu, kankkuun tatuoitu, järkähtämätön tavoite on nousu Neloseen.

Joukkueen valmennuksesta vastaa M. Roos. Matiaksen jatkopesti on ennenkaikkea osoitus pitkäjänteisestä sitoutumisesta, yli 12 kuukautta yhtäjaksoista koutsaamista on henkisestä erittäin raskasta.

ÅCF perustaa toisen joukkueen, joka osallistuu alkavalla kaudella Kutoseen. ÅCF2:n valmennuksesta ja dexal-pullojen kantamisesta vastuun ottaa harteilleen P. Leppänen. Joukkueen tavoitteena on ensisijaisesti hauskanpito, mutta Petjan äärimmäisen tehokkaat ja älyllisesti haastavat harjoitteet tulevat vääjäämättä johtamaan nousukiiman kasvamiseen.

Yön Ritarien toimitus onnittelee Petjaa, joka on yhdessä vuodessa nostanut itsensä harmaasta pelaajamassasta johtoportaaseen. Valmennusvastuun ottaminen on osa Petjan itsensä kehittämisen 5-vuotissuunnitelmaa, joka alkoi kesälomien aikoihin jolloin Amiraali Leppänen suoritti kiitettävin arvosanoin Esimies ja vuorovaikutus-kurssin (2,5 opintopistettä). Toimitus jää vesi kielellä odottelemaan, miten Petja kasvaa ihmisenä tulevan kauden aikana.

Kutoseen osallistuvan joukkueen kokoaminen on edelleen käynnissä, joten jos olet kiinnostunut kantamaan ÅCF:n paitaa ylläsi jalkapallokentällä niin ota rohkeasti yhteyttä.

-toimitus

Ottelu: ÅCF – AC Sauvo2 1.10.2011
lauantaina, lokakuun 1. 2011 klo 17:39

ÅCF – AC Sauvo2 11-0 (6-0)

ÅCf:n historian viimeinen ottelu Turun piirin Kutosessa. Panoksena enää lohkovoitto, nousu oli jo varmistettu ajat sitten. Karnevaalitunnelmaa hyvässä syyssäässä, mikäs sen parempi tapa aloittaa nousujuhlien viettäminen.

Toimituksemme innovatiivisuus-työryhmä on tänään laittanut kaiken multimediaosaamisensa peliin, ja koostanut hienon youtube-videon joka yhdessä lopputuloksen ilmoittamisen kera kertoo ottelusta enemmän kuin tuhat sanaa.

Maalinteossa kunnostautuivat tänään:
M. Roos x2
K. Kajala
J. Ekman
A. Kalliojärvi
P. Leppänen
E. Antila
J. Jaatinen
M. Palomäki
T. Salmi
J. Grönlund.

Otteluraporttiin ao. linkistä:

Toimituksemme hellii teitä otteluraporteillaan jälleen ensi kaudella!

ÅCF juhlii nousua!
keskiviikkona, syyskuun 28. 2011 klo 12:31
Seuran johtoporras on ottanut helpottuneena vastaan tiedon edustujoukkueensa noususta Turun piirin Vitoseen. Pitkä kausi häpeällisessä mutadivarissa on vihdoin ohi.

Historian ensimmäisiä nousujuhlia juhlitaan nousujohteisessa mielentilassa tulevana lauantaina klo 18 alkaen B4R-ravintolassa. Jalkapallokulttuuripääkaupungin vuoden merkittävin seurapiiritapahtuma tullee vetämään ÅCF:n epävirallisen klubitalon ääriään myöten täyteen.

Tätä ennen on kansalle vielä suotu viimeinen mahdollisuus seurata urhoollisia ÅCF-ritareita mustissa ihonmyötäisissä sotisovissaan taistelukentällä, kun kauden viimeisessä ottelussa joukkue saa kotipyhätössään Raunistulan KHT:lla vastaansa AC Sauvon kakkosjoukkueen. Varaa paikkasi Raunistulan puulauteelta ajoissa, sillä tämäkin koko perheen karnevaalitapahtuma yllättänee paikallisen nimismiehen JOUHA-osaston yleisömäärällään.

Lopuksi vielä Raunistulan sexyimmän luppakorvan, P. Leppäsen runo kuluneesta kaudesta:

“Oi Jussi Raunistulan,
joka kuljet vierelläin,
pyhitetty olkoon sinun liukkarisi,
ja tapahtukoon sinun sukituksesi,
sillä sinun on kortit, keltaiset ja punaiset,
ja minun on komeat maalit,
iankaikkisesti,
vamos.”

Sincerely yours,
Toimitus

Ottelu: TaaJä – ÅCF 25.9.2011
maanantaina, syyskuun 26. 2011 klo 18:30
TaaJä – ÅCF 1-4 (0-1)
Olipa kerran sunnuntai-aamu. Sunnuntai-aamuisin Ritarimiehistö – vastoin ennakkoluuloja – ei ole ikinä parhaassa iskussa. Kokoontuminen klo 11 Raunistulassa. Osalla pientä kankkusta, osalla vähän isompaa kun ei päässyt edes paikalle. Suurin osa ei ylipäätään ole tottunut heräämään Jessen pyhittämänä lepopäivänä tuohon aikaan. Eräskin surkea kärkimies kuvitteli jo lauantaina olleensa myöhässä pelistä. Ja sitten pitäisi vielä jaksaa futista pelata.

Kemiön Amospuistoon (ruots. Kimitö Amosparken) matkasi silti 13-päinen joukkio. Nousu oli jo varmistettu, joten enää panoksena oli lohkovoitto. Ja sehän oli alunperinkin tämän kauden ykköstavoite. Kentän ja kelin ollessa ihanteellisessa kunnossa olikin pienimuotoinen ihme, että ÅCF-miehistö pelasi niinkin haluttoman, laiskan, ja huonon pelin.

Jo lämmittelyssä havaittu kollektiivinen “aamukankeus” siirtyi luontevasti itse otteluun. Jalka ei noussut aivan totutulla tavalla, eikä peli-ilokaan näyttänyt olevan aivan huipussaan. Oman osansa antoi kotijoukkue TaaJä, joka vaikutti aivan yhtä haluttomalta pelin suhteen. Niinpä ensimmäisellä jaksolla mentiin lähinnä happy-family-merkeissä, jossa ei tapahtunut mitään merkittävää maalin edessä, tai kauempanakaan. Ainoan maalin juonivat A. Kalliojärvi ja E. Toriseva aivan jakson lopussa. Eetulta hyvä syöttö laidasta pilkun tienoille, josta Alixilla helppo työ laittaa 0-1 johtomaali taululle.

Toisella jaksolla ei pelin näyttävyys juuri muuttunut. Tunteet alkoivat ainakin kotijoukkueella tosin kuumentua hieman, kun oikein mikään maali ei ollut heidän mukaan sääntöjen mukaisesti tehty. 2-0 maalissa Jäntevän pojat lopettivat pelaamisen täysin, kun K. Narmala liukutaklaten riisti pallon puolessa kentässä. Kotijoukkueen levitellessä käsiä, Kalle laittoi sisäsyrjäsyötöllä pallon 30 metristä sisään. Kolmas maali nähtiin aika pian tämän jälkeen, kun hyvän painostuksen jälkeen Toriseva sijoitti 16-alueen kulmasta tarkalla kierteisellä vedolla pallon takakulmaan.

Ottelun loppu olikin sitten pelkkää pallottelua, ja satunnaista liukkareista huutelua kotijoukkueen osalta. ÅCF:n kapteenisto ja valmennusjohto pyrki toisella jaksolla jatkuvasti piiskata jätkiä pitämään vain palloa hallussa, ja luoda paikkoja sitä kautta. Ehkä tämän takia peli passivoitui hieman, toisaalta kotijoukkue ei liiemmin painetta tarjonnut, joten palloa sai pitää melko rauhallisesti hallussa. Lopussa Toriseva teki vielä illan toisensa kun vastustajan maalivahti sylki Kalliojärven vedon suoraan Eetun jalkaan. Tästä ei Eetukaan erehtynyt, vaikka ensimmäisellä jaksolla onnistuikin tekemään ns. “Torresit” laittamalla tyhjistä ohi.

Viimeisillä minuuteilla ei juuri ketään enää kiinnostanut, joten TaaJä kävi vielä pilaamassa Vuorisen nollapelin kaventamalla 1-4 numeroihin. Loppuvihellyksen jälkeen käytiin vielä nauttimassa Amosparkenin koulun (ruots. skola) suihkuista, joista valui noin 8 pisaraa putkeen kun muisti painaa sitä hanaa kahden sekunnin välein. Trevlig resa!

Ottelu: TuHa – ÅCF 21.9.2011
torstaina, syyskuun 22. 2011 klo 17:06
TuHa – ÅCF 2-12 (2-6)

Kauden toiseksi viimeinen peli Suomen kauneimman kaupungin kamaralla pelattiin ottelusiirron vuoksi Urheilupuiston Yläkentällä. Se oli kohtalaisen järkevä ratkaisu, sillä syyssateiden piiskaama Pansion hiekkakenttä oli viime ajat vaikuttanut enemmän vesipallo-, kuin jalkapallokentältä. Osalle ÅCF:n pelaajista siirto oli kuitenkin kirvelevä pettymys, he kun olisivat vielä viimeisen kerran halunneet haistaa ihanan santafutiksen tuoksua.

Joukkueiden välinen kevätkauden peli jäi pannukakuksi Turun Hakan luovutettua ottelun jo ennen alkuvihellystä. Tällä kertaa valkopaitoja raahautui paikalle ruhtinaalliset 1+8, joten tämäkin ottelu jäi ainoastaan suureksi vitsiksi. Pubiliigaan nämä joukkueet.

Yön Ritarien koutsi M. Roos peluutti pelaajiaan hieman eri pelipaikoilla kuin yleensä, sillä ottelussa ei juurikaan urheilullista panosta ollut. Hyökkäyksiä vyörytettiin TuHa-maalille, mutta sihti oli mustapaidoilta hukassa läpi ottelun. Vedot viuhuivat ohi, tai sitten läpi Yläkentän käsimunahaarukoista. No tuli muutama maalikin. Haka ei juurikaan alivoimaisena ÅCF:n kenttäpuoliskolle päässyt. Kaksi maalia he kuitenkin kovalla prosentilla viimeistelivät, molemmat kulmapotkuista. Ensimmäinen maalivahti J. Vuorisen sormien läpi Haka-pelaajan päähän, ja heti perään toinen kulma, josta T. Koskelainen ohjasi pallon tyylipuhtaasti omiin. 2-6 ja puoliaika.

Toisella puoliajalla höntsäiltiin ja pelleiltiin lisää. Pelailtiin vähän missä sattuu, ja maalivahti I. Halénin pitkäaikainen toive toteutui, kun mies sai vastuuta kärjessä. Tuloksena kaksi maalia. Tosin Iiro innostui ja sokeutui maalitehtailustaan jopa niin paljon, että luuli lopulta joukkuetoverin säärtäkin palloksi ja esti näin varman maalin syntymisen.

Ottelu päättyi lopulta vieraiden 2-12 voittoon, ja pöytäkirjaan päätyi maalinteon muodossa kahdeksan ritaria. Kortteja ei nähty. Eikä nähdä enää yhtä ÅCF:n palloakaan, joka pelin tuoksinassa katosi pusikkoon. Nousu on jo taputeltu, joten pari peliä vielä ja sitten ovat vuorossa nousujuhlat. Toki ne pelit täytyy hoitaa, jotta paras joukkue voittaa lohkon ja FC Komar jää taakse.

Ottelu: ÅCF – FC Komar 10.9.2011
sunnuntaina, syyskuun 11. 2011 klo 13:08
ÅCF – FC Komar 1-0 (0-0)

Lähtökohdat lohko kolmosen kärkikamppailuun olivat todella herkulliset. Panoksena ei ollut enempää eikä vähempää kuin lohkovoitto, sillä ÅCF oli katkerasti hävinnyt edellisen ottelunsa Somerolla, kun taas FC Komar porskutti lohkon kärjessä tappiottomalla pelillä. Yön Ritareille kyseessä oli siis kasvojen pesu ja ottelu, jota ei missään nimessä ollut varaa hävitä.

Paikalle oli Kutosen pelille tyypilliseen tapaan saapunut yli 70 katsojaa sekä kolme poliisipartiota. Järjestyshäiriöitä ei kuitenkaan ilmennyt, ja kun sadekuurokin väistyi tieltä, pääsi ottelu alkamaan hyvissä olosuhteissa.

Koko ensimmäinen puoliaika oli tarkkaa peliä kummaltakin joukkueelta, eikä maalipaikoilla juhlittu. Tuomarina oli jälleen legendaarinen Uri Seera, vaikka kotijoukkue häntä oli kahteen otteeseen yrittänyt vastuusta vapauttaa. Tästä johtuen pilli soi jatkuvasti, ja kortit viuhuivat. Komar vei peliä alussa, mutta vaarallisia maalipaikkoja eivät hekään saaneet aikaiseksi. Puoliajan lopussa nähtiin hämmentävä tilanne, kun vieraat olivat antamassa vapaapotkua melko läheltä ÅCF:n maalia. Herra Seera päätti yhtäkkiä, että eipäs annetakaan vaparia, vaan vihelletään tauko alkaneeksi. Tämä kertoo kaiken kyseisen miehen pelisilmästä.

Åbo Club de Fútbol teki ottelun ainoaksi jääneen maalin heti toisen puoliajan kärkeen. Tauon jälkeen irti päästetty, ja penkityksestä kiukustunut kääpiö A. Moilanen vei Komarin laitapuolustajaa 100-0 ja siirsi pallon pilkun kohdalle H. Laistolle, joka sijoitti pelivälineen varmasti verkon perukoille. Toinen puoliaika oli ehkä muutenkin hivenen kotijoukkueen. Joukkueenjohtaja Laisto oli lähellä laittaa kahteen nollaan vapaapotkusta, joka lähti lupauksiaherättävästi kohti ylämummoa. FC Komarin maalivahti venyi tilanteessa kuitenkin huikeaan pelastukseen.

Tuomari Seera päätti lopussa vielä hämmentää soppaa ajamalla vieraiden parhaan pelaajan ulos toisella varoituksella. Ulosajo oli ilmeisesti yhtä kyseenalainen, kuin Urin linja yleensäkin. Viimeisen kympin Yön Ritarit puolustivatkin ylivoimalla johtoasemaansa, eikä Komar mitään varsinaista takaa-ajoa saanut missään vaiheessa aikaiseksi.

Voitolla ÅCF varmisti sen, että lohkovoitto on jälleen täysin omissa käsissä. Kiitokset FC Komarille rehdistä pelistä ja onnea ensi kaudeksi Vitoseen. Siellä sitten linjatuomarit eikä Uria.

Ottelu: SoVo2 – ÅCF 29.8.2011
tiistaina, elokuun 30. 2011 klo 20:00
SoVo2 – ÅCF 3-2 (1-2)

Yön Ritarien edellisestä sarjaottelusta oli kulunut vain kaksi päivää, kun taas mentiin. Sateisena maanantaina suunnaksi otettiin Somero, jonne matkustettiin mukavasti Turun Citybus Oy:n minibussilla. Ottelun päällimmäisenä tavoitteena oli pitää tappiosarake nollissa ja päästä puhtaalta pöydältä Komarin kaatoon, mutta toisin kävi.

Kun vihdoin ja viimein joukkue löysi Someron KHT:n, niin huomattiin, ettei ainakaan hirveästi juosta tarvitse. Paikallinen kenttä nimittäin muistutti enemmän nappulakenttää kuin täysimittaista aikuisten jalkapallokenttää. A. Moilanen totesikin, että keskiympyrää on varmasti pitänyt pienentää, sillä muuten se ottaisi rangaistusalueisiin kiinni.

Noh, peli lähti tunnustellen liikkeelle, ja maalissa J. Vuorinen joutui venymään yhteen huippupelastukseenkin. Meno oli melko tahmeaa taas kerran, ja jälleen vastustaja teki ensimmäisen maalin 18. minuutilla. Tästä sitten taas pikkuhiljaa herättiin. Ensin E. Toriseva tasoitti pelin, ja sen jälkeen J. Jaatinen siirsi Ritarit johtoon. Johtomaali syntyi rangaistuspilkulta, kun Toriseva oltiin ensin selkeästi työnnetty selästä kumoon rankkarialueen sisällä. Tauolle lähdettiin siis ÅCF:n maalin johdossa.

Toinen puoliaika olikin sitten melkoisen hirveä. Siinä sitä höntsäiltiin maalin johtoasemassa, eikä saatu paikoista sisään. Postimerkin kokoisella kentällä potkittiin pitkää palloa päästä päähän ja maalivahdilta maalivahdille. Ottelua oli jäljellä neljä minuuttia, kun SoVo tasoitti pelin vapaapotkutilanteesta. Ottelua oli jäljellä kaksi minuuttia, kun SoVo siirtyi johtoon, ja tällä kertaa kulmasta. Pelin kaikki kolme takaiskua tulivat siis erikoistilanteista, joten jossakin mättää ja pahasti. Tätä tässä nyt sitten selvitellään puolitoista viikkoa, jotta lohkon kärkikamppailussa ei vastaavaa tapahtuisi.

Näin Åbo Club de Fútbol kärsi seurahistoriansa ensimmäisen virallisen häviön, ja tavoitteet tappiottomasta kaudesta lensivät romukoppaan. Kolmanneksi lohkossa nousseelle vastustajalle onnea ja samalla terveiset, että toivottavasti löydätte hivenen enemmän huumorintajua siihen pelaamiseen ja jätätte sen itkemisen pikkulapsille. ÅCF haluaa vielä korostaa, että kentän pienuus tai SoVo:n edustuksesta lainatut pelaajat eivät missään nimessä vaikuttaneet ottelun lopputulokseen, vaan mustapaidat pelasivat vain yksinkertaisesti kauden paskimman ottelunsa. Tästä ärsyyntyneenä lupaamme, että FC Komar kaatuu.

Ottelu: ÅCF – SaPeLi 27.8.2011
tiistaina, elokuun 30. 2011 klo 19:18
ÅCF – SaPeLi 8-2 (4-1)

Syyskauden toisessa kotiottelussa vastaan asettui Salon Peli & Liikunta, jonka ÅCF oli keväällä voittanut vain vaivoin 2-3. Tällä kerralla Yön Ritarit ottivat kuitenkin yhdestä kesän viimeisistä hellepäivistä kaiken irti ja parantelivat maalieroaan melko urakalla.

Salolaisilla oli vaikeuksia saada tarpeeksi pelaajia otteluun, mutta lopulta porukkaa ilmaantui paikalle muutama vaihtomieskin. ÅCF oli totuttuun tapaansa ottelun alun täysin unessa, ja SaPeLi siirtyi keskuspuolustuksen sähellyksen jälkeen 0-1 johtoon jo pelin viidennellä minuutilla. Ritarit kuitenkin tasoittivat tilanteen yhteen yhteen heti seuraavasta hyökkäyksestä, kun E. Toriseva siirsi pallon verkon perukoille. Peli ei ollut mitenkään erityisen näyttävää, mutta kotijoukkue teki kuitenkin ensimmäisellä puoliajalla vielä kolme maalia ja lähti tauolle siten 4-1 johtoasemassa. Yksi maaleista kirjattiin toppari P. Leppäselle, joka tuulettikin osumaansa villisti paljastamalla lihaksikkaan ylävartalonsa, johon oli kirjoitettu Hirvensalon Heitto -ikoni Veli-Elias Virtasen nimi.

Toinen puoliaika alkoi täysin samallalailla kuin ensimmäinenkin, ja vieraat kavensivat ottelun neljään kahteen V. Honkasen syötöstä heti puoliskon ensimmäisellä minuutilla. Siitä sitten herättiin taas, ja lopulta ÅCF paukutti vastustajan verkkoon vielä neljä maalia. Maalintekijöinä kunnostautuivat mm. kahden maalin päivää viettänyt N. Grönvall, jonka fanit olivat asettaneet katsomoon jopa kannustuslakanan, sekä tukkansa leikannut M. Arppe, joka melko pian ottelun jälkeen jättikin Ritariryhmän ja lähti Swazimaahan scouttaamaan vahvistuksia ensi kautta varten.

Aika mitäänsanomaton ottelu jokatapauksessa. Rutiinivoitto Yön Ritareille, jonka jälkeen seuraava ottelu odottikin jo kahden päivän päästä Somerolla. Siellä olikin odotettavissa kaikkea muuta kuin rutiinivoitto…

Wilpas3 – ÅCF 16.8.2011
keskiviikkona, elokuun 17. 2011 klo 16:37

Wilpas3 – ÅCF 1-2 (1-1)

Yön Ritarit matkustivat syyskauden kolmanteen otteluun Pertteliin, jossa vastaan asettui kevätkauden vastaavassa pelissä hyvin esiintynyt Wilpas3. Odotettavissa oli kahden helpon matsin jälkeen astetta vaikeampi iltapuhde, eikä tehtävää helpottanut koko päivän kestänyt rankkasade.

Ottelun alla Kaivolan nurmikenttä näytti vielä pelikuntoiselta areenalta, mutta jo vartin pelin jälkeen kenttä muistutti aasialaista riisipeltoa ÅCF:n rymistellessä salolaisten kenttäpäädyssä. Pelistä ei tästä syystä muodostunut teknisen pelitaidon riemujuhlaa, vaan muistutti enemmän suofutiskisoja.

Vajaa 20 minuutin pelin jälkeen ritarimiehistö avasi maalitilinsä, kun oikeassa laidassa aloittanut E. Antila pääsi laukomaan pallon alakulmaan boksin sisältä. Pari minuuttia myöhemmin Wilpas pääsi kaventamaan vapaapotkusta. Komea ulkosyrjäveto yli 25 metristä yllätti maalitolppien välissä nukkuneen I. Halenin. Ensimmäisen jakson loppupuoliskon ÅCF hallitsi peliä selkeästi, ja sai uppopallokentästä huolimatta luotua jonkinnäköisiä hyökkäyskuvioita. Maaleja ei kuitenkaan nähty, joten tauolle mentiin 1-1 numeroissa.

Toisella jaksolla ÅCF muutti peliään lyhytsyöttöpelistä pitkien pallojen viljelyyn, ja ryhmitys muutettiin selkeämmäksi 4-3-3:ksi. Pelin hallinta pysyi edelleen vierasjoukkueella, mutta hyökkäyspäässä maalipaikkoja ei saatu juurikaan luotua. Wilppaan taktiikka oli vastaavanlainen, mutta pitkillä roiskaisuilla ei kuitenkaan pystytty horjuttamaan kummassakaan päädyssä pelannutta veskaria. Voittomaalin ÅCF sai lopulta tehtyä, kun n. 70 minuutin kohdalla K. Narmala löysi kentästä kohdan jossa nappulakenkä ei uponnut lammikon syvyyksiin. Komea laukaus 25 metristä yläriman kautta maaliin.

Pelin lopussa Narmala täydensi iltansa toisella varoituksella ja punaisella kortilla, kun päivän sääilmiöiden mukaisesti teemana olleet liukutaklaukset kaatoivat erään salolaisen jo ties miten monennetta kertaa. Viimeisillä minuuteilla koko joukkueen voimin hyökkäystä yrittänyt Wilpas sai myös nähdä punaista, kun hyvin pelannut maalivahti juoksi pystypalloa poimimaan, ja jatkoi juoksua pallo käsissään 16-alueen ulkopuolelle.

ÅCF jatkoi tappiotonta kauttaan 1-2 loppunumeroin. Seuraavassa matsissa jännitetään, kuka unohti purkaa läpimärän pelikassinsa Salon reissun jäljiltä.

Ottelu: ÅCF – FC Halikko 13.8.2011
sunnuntaina, elokuun 14. 2011 klo 10:10
ÅCF – FC Halikko 10-2 (4-2)

Lohkokärki Yön Ritarien syyskauden toiseen otteluun lähdettiin mielenkiintoisista asetelmista. Vastustajaksi Turkuun saapui kevätkauden vaikein vastustaja FC Halikko, joka oli toukokuussa lähellä jopa voittaa ÅCF:n. Tällä kertaa pelistä tuli kuitenkin hieman erilainen.

Syyskaudella alkaa huomata suuren pelaajaringin merkityksen. ÅCF:n rosterissa kun on tosiaan se 30 pelaajaa, mutta tähänkin matsiin paikalle saatiin juuri ja juuri 16 ritaria, eli alle täysi kokoonpano. Muutama tärkeä avauskokoonpanon mieskin uupui, mutta se antoi vähemmälle peliajalle jääneille mahdollisuuden suurempiin minuutteihin.

Keväällä Ritarit hakkasivat 90 minuuttia päätään Halikon kilpikonnapuolustukseen. Nyt ottelu oli alusta lähtien avoimempaa, ja palloa pyrittiin siirtelemään maata pitkin joukkuetoverilta toiselle. ÅCF oli kuitenkin alussa täysin unessa, ja FC Halikko siirtyi kaikkien yllätykseksi 0-1 johtoon. Käsittämättömän laiskaa pelaamista Ritareilta ensimmäiset viisitoista minuuttia.

Pikkuhiljaa ÅCF:n peli alkoi kuitenkin rullaamaan, ja joukkueenjohtaja H. Laisto puhkoi halikkolaisten puolustuksen nerokkailla pystysyötöillään. Hetken kuluttua peli olikin jo 3-1 kotijoukkueelle. Mustapaidat aiheuttivat yleisölle vielä muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen, kun puolustivat jälleen lepsusti, ja FC Halikko siirtyi maalin päähän. Yhden maalin ÅCF teki kuitenkin vielä ensimmäisellä puoliajalla, ja tauolle lähdettiin siis kahden maalin johtoasemassa.

FC Halikko lähti otteluun vain yhdellä vaihtomiehellä, joten toisella puoliskolla alkoivat piimät kerääntyä pohkeisiin. Yön Ritarit ottivat tästä kaiken hyödyn irti ja alkoivat harjoittelemaan maalintekoa. Toki ennen sitä V. Honkanen ampui pilkun yli maalin. Maalintekijätilastoihin pääsivät lopulta S. Jauhiainen, K. Kajala ja M. Arppe kahdesti sekä J. Halén, T. Koskelainen, P. Leppänen ja J. Koskinen kerran. Huomionarvoisia maaleja olivat Leppäsen veretseisauttava vapari takanurkkaan sekä Arpen kylmänviileä rankkari keskelle ja putken alle.

Lopulta halikkolaiset luovuttivat, ja kotijoukkue taisi tehdä kymmenen maalia, vaikka pöytäkirjassa lukeekin yksitoista. Siispä giganttinen lampaanperse universumin surkeimmalle tuomarille Uri Seeralle, joka jälleen kerran halusi ottaa pääroolin ottelussa. Sen lisäksi, että mies laski ottelun lopputuloksen väärin, hän myös tavoilleen uskollisena oli täysin pihalla pelistä viheltäen miltei jokaisen hyökkäyksen paitsioksi, jaellen turhia kortteja ilman syytä sekä toruen pelaajia kiroilusta. Pappa ilmeisesti kuvittelee edelleen viheltävänsä Nappulaliigaa. Toivottavasti kyseinen puusilmä ei enää ikinä vihellä yhtäkään Åbo Club de Fútbolin peliä.

FC Halikolle kiitokset ottelusta, vastustaja oli reilu ja ÅCF toivoo heille kaikkea hyvää sekä onnea loppukauteen. Tästä on hyvä jatkaa piste-etumatkan kasvatusta tiistaina Salossa.

Ottelu: PaiHa2 – ÅCF 2.8.2011
keskiviikkona, elokuun 3. 2011 klo 12:16

PaiHa2 – ÅCF 0-8 (0-2)

Paimiossa on puoliläpällä perustettu leikkimielinen puuhasteluorganisaatio, jonka tarkoitus on pilata Turun seudun parempien asukkien jalkapallon harrastaminen. Tämä organisaatio tunnetaan yleisemmin nimellä Paimion Haka 2.

Hoitakaa pelaajanne paikalle ajoissa, ja mieluummin omasta ringistä eikä ikämiehistä tai A-junnuista. Laittakaa itse ne maalit paikalleen kun olette kotijoukkue. Hommatkaa piiristä itsellenne ottelupöytäkirjoja, ja tiimarista kuulakärkikynä millä täyttää se. Olen realisti, enkä usko että nämä pyynnöt toteutuvat, joten eiköhän PaiHa2 lähde sarjasta ennen sen loppua.

Ainiin, itse matsista kerrottakoon maalit, paljon muuta kerrottavaa ei ole.
0-1 J. Ekman
0-2 A. Kalliojärvi
0-3 H. Laisto
0-4 K. Kajala
0-5 E. Toriseva
0-6 N. Grönvall
0-7 M. Palomäki
0-8 S. Jauhiainen

Ottelu: ÅCF – TuPV 26.7.2011
tiistaina, heinäkuun 26. 2011 klo 23:41

ÅCF – TuPV 5-0 (3-0)

Åbo Club de Fútbol kohtasi kesätauon viimeisessä harjoitusottelussa Vitosessa pelaavan Turun Pallo-Veikot. Lomarientojen keskellä paikalle saatiin jopa 19 peluria, joten valmennusjohto sai taas yrittää kaikkensa jakaakseen kaikille sopivasti peliaikaa.

4-3-3 ryhmityksellä pelin aloittanut Ritariryhmä ei antanut Pallo-Veikkojen pyristellä mukana kovinkaan pitkään. Vartin pelin jälkeen E. Toriseva paukutti puolittaisesta läpiajosta avausmaalin, josta kaunis kiitos myös Paltsarien veskarille joka oli sijoittunut yli 5 metriä väärään suuntaan. Toinen osuma nähtiin heti perään, kun Jaatisen Jami antoi ohjeistuksen mukaisesti helpon ja lyhyen syötön (eli kärkkärillä roikkupallo pystyyn) josta N. Grönvall laukoi helposti sisään.

Avausjaksolla ÅCF:n peli kulki ennenkaikkea joukkueena hyvin, ja palloa pidettiin hyvin hallussa. Hyökkäyspäässä nähtiin lukuisia näppäriä syöttökuvioita, jotka olivat myrkkyä Pallo-Veikkojen puolustukselle. 3-0 maalia saatiin odottaa jakson loppupuolelle, kun A. Kalliojärvi päätti vaihteeksi onnistuakin läpiajosta.

Tauolla peli oli jo ratkennut, joten toisella jaksolla Ritarien joukkuepelaamiseen nojannut taktiikka alkoi hetkittäin rakoilla. Tästä huolimatta vastustaja ei saanut mitään aikaiseksi. Puolustuksessa hyvin luutineet J. Kinos & P. Leppänen hoitivat Pallo-Veikkojen muutamat varovaiset yritykset varmuudella. Lopussa nähtiin vielä kaksi maalia, kun J. Jaatinen puski kulmapotkusta neljännen, ja laidasta läpi noussut M. Palomäki vasurilla viidennen.

Koko matsin ajan oli havaittavissa että joukkueet eivät pelaa samalla sarjatasolla. Erikoista vain oli se, että jatkuvasti niskan päällä ollut ÅCF pelaa alemmalla tasolla. Loppuun vielä kättelyt ja matsi pakettiin. Kiitokset Pallo-Veikoille ja tsemppiä syyskauteen. Rahastonhoitajallekin voimia, kun oli niin pirun kallis tuomari..

ÅCF vahvisti rivejään siirtomarkkinoilla
maanantaina, heinäkuun 25. 2011 klo 13:59
ÅCF:n toimitukseen käveli tänä aamuna vasikka. Vasikat ovat tunnettuja hämärien tietojen ilmiantajia (lähde: wikipedia), joten kesähessumme olivat heti korvat höröllä. Päätoimittajammekin oli tukehtua dallaspullaansa, kun kuuli että kunnianhimoihinsa hukuttautunut seurajohtomme on hankkinut vahvistuksia oikein Espanjasta asti.

Toimituksemme pitää saatuja tietoja riittävän luotettavina siirron julkistamiseen. Don Kalle Narmala on viime yön pikkutunteina allekirjoittanut raskaiden neuvotteluiden päätteeksi toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ÅCF:n kanssa.

Señor Narmala on pakolaisuudestaan huolimatta vanha tuttu. Mies on potkinut palloa viimeksi Maskun Palloseurassa, mutta pakeni maasta Espanjaan jokin aika sitten. Koettuaan Atletico Madridin jämäseuraksi, ja syötyään liikaa churroja, Kaltsu päätti tarttua suurseuramme tarjoamaan haasteeseen Turun piirin Kutosessa. Narmala oli omien sanojensa mukaan tyytyväinen sopimusneuvotteluiden onnistumisesta, ja toivoo kannattajien ottavan hänet hyvin vastaan alkavalla syyskierroksella.

Toivotamme Kallen tervetulleeksi Raunistulaan, sekä ennenkaikkea Nelkkuun!

-toimitus

Ottelu: JyTy – ÅCF 20.7.2011
torstaina, heinäkuun 21. 2011 klo 14:11
JyTy – ÅCF 3-1 (1-0)

Yön Ritarit eivät käsitä, miksi v*tussa suomalaisessa alasarjajalkapalloilussa pidetään jotain saatanan “kesätaukoja”. Jalkapalloa kuuluu pelata kesällä, ja mehän pelataan.

Heinäkuun sarjatauon harjoitusottelu 2/3 ja vastassa Nelosta suvereenisti dominoiva Jyrkkälän Tykit. Vastustajan saldo kevätkaudelta 10 voittoa ja yksi tasapeli. Taisi pojille jäädä kevään 0-0 tasapelistä hivenen hampaankoloon, kun halusivat ottaa revanssin. No aivan sama meille, ÅCF ei pelkää ketään, vaikka miten olisi pinkit pelipaidat.

Tarpeeksi saatiin pelaajia kasaan ja lopulta jopa kolme vaihtopelaajaakin, vaikka osalla Ritarimiehistöstä onkin kesä sujunut lievästi sanottuna kosteanpuoleisesti. Ottelu lähti käyntiin odotetusti JyTy:n komennossa. ÅCF:llä oli vaikeuksia saada konettaan käyntiin, ja Tykit hyökkäsivät ahkerasti, saamatta kuitenkaan mitään vaarallista aikaiseksi. Pikkuhiljaa peli hieman tasottui ja Ritaritkin saivat juonenpäästä kiinni. Kaikki laukaukset olivat kuitenkin täyttä paskaa, eikä niistä oikeastaan yksikään mennyt maalia kohti. Yhden maalin JyTy teki ensimmäisellä puoliajalla, kun nimeltämainitsematon Porin Jazzeilla nokkaansa saanut P. Leppänen sähelsi pallon Tykki-pelaajalle, joka pisti sen tolpan kautta pussiin.

Toinen puolisko oli ÅCF:ltä todella hyvä. Hallittiin jopa peliä, ja saatiin tasoituskin aikaiseksi, kun debyyttiotteluaan mustapaidoissa pelannut K. Narmala laittoi pelivälineen nätisti taka-alakulmaan. Tämän jälkeen haettiin kovasti johtomaalia, mutta kovien pelien puute, edellisillan treenit ja kostea kesä alkoivat lopulta painaa Ritareita sen verran, että äijiä alkoi tippua leikistä kramppien vuoksi. Lopulta Tykit siirtyivät johtoon, kun laidalta tullut vaaraton keskitys pomppi jostain molempien ÅCF-toppareiden puikoista JyTy-pelurille, joka kiitti kunniakujasta ja siirsi jyrkkäläläiset johtoon.

Ei luovutettu, ei. M. Arppe pääsi jopa kertaalleen yrittämään tyhjään maaliin, mutta tilanne oli paitsio. Eikä Mikko kyllä palloa maalinkaan saanut. Toinenkin läheltäpiti-tilanne saatiin, kun kulman jälkitilanteessa pallo jäi pyörimään JyTy:n rankkarialueelle ja taisi hipaista pakin kättäkin, ehkä. Ei kuitenkaan tuomarin mielestä. Muutamaa minuuttia ennen loppua Tykit tekivät vielä yhden maalin, kun Ritariveskari J. Vuorinen ja JyTy-kärki saivat molemmat väistettyä pystysyötön, joka täten lirui tyhjään reppuun.

Loppupeli harjoiteltiin paitsioansaa, olihan meillä oikein linjatuomaritkin. Harjoittelun lomassa Tykit saivat tukun ylivoimahyökkäyksiä, mutta oli siellä seassa muutama paitsiokin. Ottelusta jäi tappiosta huolimatta hyvä maku ja toivottavasti jyrkkäläläisilläkään ei ole enää paha mieli kevään tasapelistä. Hyvä ja reilu matsi, onnea JyTy:lle loppukauteen ja ensi kaudella Kolmoseen!

ÅCF-Ritari tavoittelee Kesäleijona 2011-titteliä
tiistaina, heinäkuun 19. 2011 klo 14:00
Raunistulan suurin ja kaunein pienisuurimies, Aleksi Moilanen alias Karvakettu, on rohkeasti lähtenyt mukaan vuoden Kesäleijona 2011-kilpailuun. Allu on jo pitkään etsinyt tapoja tuoda itseään sekä edustamaansa seuraa paremmin esille maamme päämedioissa, joten oli itsestään selvää että näin hyvää tilaisuutta ei Allu halunnut hukata.

Joukkueen johtoporras kiistää jyrkästi, että Moilasta olisi painostettu osallistumaan Karvaturrikisoihin, mutta Herra Puheenjohtaja lupaa koko Raunistulan tukevan Allua pitkän ja raskaan missikiertueen ajan.

Aleksin kuvilla varustettuja sudenpentupipoja harkitaan teetettäväksi osaksi ÅCF:n virallista edustusasua, sekä mahdollisesti myös myyntiin uuteen fanimyymälään, joka tullaan avaamaan heti kun Stockmann-konserni luovuttaa hansakorttelin tavaratalon ÅCF:n omistukseen.

Pressikellarin pojat haluavat toivottaa Allulle menestystä! Ja käykäähän muutkin äänestämässä Iltalehden sivuilla heti kun äänestys alkaa.

toimitus

Linkki Iltalehden uutiseen:
http://www.iltalehti.fi/catwalk/2011071414056672_ca.shtml

Ottelu: SCR – ÅCF 14.7.2011
perjantaina, heinäkuun 15. 2011 klo 14:59
SCR – ÅCF 1-1 (1-1)

Kesätauon aikana kerran viikossa tatsia ylläpitäneet Yön Ritarit matkustivat lämpöisen kesäpäivän kunniaksi Suomen suurimpaan risteykseen, Raisioon, jossa harjoituspelissä vastaan asettui Nelosta tahkoava paikallinen Sporting Club.

Ottelun lähtökohdat olivat maukkaat, sillä pelaahan Ritareissa muutama Raision kasvatti, ja vastustajajoukkueessa oli muutenkin tuttua porukkaa. Toisin sanoen, tätä peliä Åbo Club de Fútbolilla ei ollut varaa hävitä.

Molemmat joukkueet olivat saaneet kerättyä kesälaitumilta sen verran porukkaa, että vaihtomiehiäkin oli muutama. Raision Kerttulan nurmi muistutti tosin enemmän perunapeltoa kuin jalkapallokenttää, mutta luonnonnurmi on aina luonnonnurmi.

Pelin ensimmäinen kymppi oli täysin kotijoukkueen hallintaa. ÅCF kunnioitti vastustajaa selvästi liikaa, eikä ollut muutenkaan täysin hereillä. SCR sai aikaan muutaman vaarallisen paikan ja pyöritteli Ritaripakkaa paikoitellen lähes hävettävään tapaan (esim. J. Koskiselta ja V. Honkaselta puikot). Niin ja kyllähän se maalikin sieltä tuli heti kärkeen, kun ÅCF sähelsi pallon kanssa siten, että se lopulta päätyi laidan kautta maalin edessä täysin vapaana olleelle Raisio-kärki Nicke Lundgrenille, joka siirsi pelivälineen tyylikkäästi verkkoon.

Ottelun edetessä Ritarit löysivät kuitenkin pikkuhiljaa oman pelinsä ja hallitsivatkin ottelua ensimmäisen puoliajan lopun ja toisen puoliajan alun. Tasoitusmaali syntyi vapaapotkusta, kun SCR-veskari ei saanut liimattua J. Koskisen lähettämää vaparia näppeihinsä, vaan pienen sähellyksen jälkeen “oma koira” puri, ja Raision katujen kasvatti Mikko “petercrouch” Arppe pisti pallon pussiin.

Peli oli aikamoista roiskimista, eikä kumpikaan joukkue todennäköisesti ole tyytyväinen sen antiin. Paikkoja oli puolin ja toisin, ja tasalukemiin päädyttiin varmasti täysin oikeutetusti. Toisen puoliajan lopulla tosin SCR oli lähempänä voittoa. Ottelun parasta antia olivat J. Kinoksen liukutaklaukset ja A. Moilasen jalkakramppi.

Yön Ritarit ottavat kesätauolla vielä toisen harjoituspelin, 26.7. kotistadionilla Vitosen Turun Pallo-Veikkoja vastaan, ja sen jälkeen puolustetaan taas lohkon kärkipaikkaa ja puksutetaan nousujunalla kohti ylempiä sarjatasoja ja B4R:n megabailuja.

Ottelu: AC Sauvo 2 – ÅCF 3.7.2011
maanantaina, heinäkuun 4. 2011 klo 13:27
AC Sauvo 2 – ÅCF 3-6 (1-3)

Turun piirin Kutosen ja sen lohko kolmosen kevätkauden viimeinen peli pelattiin Sauvossa, kun AC Sauvon kakkosjoukkue sai vieraakseen Åbo Club de Fútbolin. Helteinen kesäsunnuntai helteisen kesälauantain jälkeen ja peli kello 13, lähtökohdat otteluun eivät olleet aivan parhaat mahdolliset.

Jo ennen matsia oli selvää, ettei joukkueen kolmesta maalivahdista yksikään pääsisi paikalle, sillä kahdella oli rippijuhlat (ei ilmeisesti omat), ja yksi paistoi pihviä jossain Pohjanmaan Mäkkärillä. Veskariksi lupautunut ja omia taitojaan ylitsevuotavasti kehunut P. Leppänen kruunasi koko komeuden vetämällä lauantaina naamansa jumiin, jotta pystyi sunnuntaina olemaan vastaamatta puhelimeensa ja nukkumaan ottelun ohi. Sponsori Turun Citybus Oy:n vtj J. Virtasen ohjastamaan linja-autoon pakkautui lopulta 13 pelaajaa ja 7 fania, mikä on melko hyvin ottaen huomioon, että ringissä on 29 pelaajaa ja Facebookissa 245 fania.

Sauvossa oli perkeleen kuuma ja ottelu lähti tunnustellen liikkeelle. Viidennellä minuutilla toppari V. Honkanen latasi neljästäkympistä pallon maalia kohti ja sauvolaisten molari ehti juuri ja juuri väistää vedon. Johtoasemasta ei kuitenkaan ehditty nauttia kovinkaan kauaa, kun Honkanen sai ottaa roolia toisessakin päässä. Kukkupallo pilkun kohdille ja Ville huutaa hoitavansa pallon, joten maalissa ensimmäisen puoliajan pelannut S. Jauhiainen ei lähde maaliltaan ulos. Pallo tippuu kuitenkin sopivasti Honkasen pään yli AC Sauvo -pelurille, joka nikkaa sen yli Jauhiaisen, 1-1. Ekalla puokilla maalasivat vielä E. Toriseva ja H. Laisto, joten tauolle lähdettiin 1-3 tilanteessa.

Ottelu oli täysin Yön Ritarien hallinnassa ja T. Salmella ja M. Roosilla oli varaa tuhlata avopaikatkin mieheen. 48. minuutilla V. Honkanen teki päivän (ja kauden) toisen osumansa, kun hän sijoitti vikkelän vipeltäjän, A. Moilasen, hankkiman pilkun varmasti vasempaan alanurkkaan. Näin TaaJä:ä vastaan rankkarin kämmännyt H. Laisto sai luopua pilkkuvastuustaan. Ottelun ajateltiin olevan taputeltu, mutta yhtäkkiä sauvolaiset olivatkin maalin päässä. Ensin keskuspuolustuksella ja toisen puoliajan maalivahdin hommia hoitaneella J. Ekmanilla oli pienoinen kommunikointihäiriö, josta 2-4. Tämän jälkeen sauvolainen tuomari vihelsi yhden kotiinpäin, kun AC Sauvo sai vuorostaan pilkun. Se tuomittiin siitä, kun M. Roos puhalsi Sauvo-hyökkääjää päin rankkarialueen ulkopuolella ja tämä kellahti kumoon. Noh, eikös se näin aina tuolla maaseudulla. K. Kajala ja T. Salmi kaunistelivat numeroita vielä parilla maalilla ja lopputulos oli siis 3-6.

Kuuma oli ja kivaa oli, Ritareilta ihan perus peli. Vastustaja sai kolme vetoa, joista kolme maalia, joten mahdollisesti maalivahdin puute vaikutti hieman. Kuitenkin ÅCF otti jälleen oman paikkansa lohkon kärjessä ja lähti hyvillä mielin kuukauden tauolle ja B4R:iin juhlimaan kevätkauden päättymistä.

Ottelu: ÅCF – TaaJä 21.6.2011
keskiviikkona, kesäkuun 22. 2011 klo 00:19
ÅCF – TaaJä 5-0 (2-0)

Törnäväläisiltä kansanmusiikkijuhlilta täydellä vahvuudella kotiutunut, mutta vaihtelevalla menestyksellä toipunut Ritarimiehistö kohtasi ensimmäisessä kansainvälisessä ottelussaan Taalintehtaan Jäntevän (Dragsfjärd’s Böjlig). Ottelusta odotettiin tasaväkistä, sillä vieraat keikkuivat sarjassa kolmantena.

Erityisen tasaväkistä peliä ei kuitenkaan nähty. ÅCF paukutteli alusta lähtien tutulla 4-3-3 -ryhmityksellä, ja hyökkäyksiä luotiin jokaisesta ilmansuunnasta. Avausjaksolla maalivahti I. Halénin ei tarvinnut kertaakaan ryhtyä todellisiin torjuntatehtäviin. Toisessa päässä sen sijaan sattui ja tapahtui. Ottelua oli takana kymmenisen minuuttia, kun keskikenttämies S. Jauhiainen jatkoi kulmapotkun verkon perukoille. Pian tämän jälkeen kauden korttikuninkaaksi veikattu J. Kinos ravisteli vihdoin apinan selästään ja hankki tämän kevään esikois-keltaisensa. Toimitus onnittelee Jussia, liukutaklaus oli totutusti tyylipuhdas, ja esimerkillinen suoritus.

Muutamia minuutteja avausmaalin jälkeen H. Laistolle tarjottiin mahdollisuutta kaunistella numeroita pilkulta, mutta Hatin löysä tuhnu osui oikealla tolpalla jo odottamassa olleeseen Jäntevä-veskariin. Avausjakson loppupuolella Ekmanin Juho lopulta tuplasi johdon, kun boksissa pomppinutta flipperipalloa potkaissut A. Moilanen osui maalin edessä seisseen Juhon ainoaan hiuskarvaan. Tätä edelsi Raunistulan kovimman tuhlaajapojan, A. Kalliojärven huikea viimeistely, kun herra onnistui vetämään tyhjän maalin edestä pompulla ylärimaan, vaikka matkaa maalin oli vähemmän kuin Moilasella päästä varpaisiin.

Toisella jaksolla ei muuttunut juuri mikään muu kuin tuulen suunta. Heti alkuun V. Honkasen hyvästä esityöstä Halénin Japi sijoitti pallon maaliin vastustajan maalivahdin kainalon alta. E. Toriseva tultua vaihtoon jakson puolivälissä, Gägä pääsi jälleen ilahduttamaan umpisurkeilla esityksillään ja tuhri kaksi läpiajoa. Tämä viimeistelyosaaminen tarttui hetkellisesti myös M. Palomäkeen, joka ei myöskään saanut palloa tyhjistä sisään. Peli kuitenkin säilyi kokoajan hallinnassa, ja paikkoja luotiin tasaiseen tahtiin. Loppupuolella J. Ekman viimeisteli vielä kahteen otteeseen, joten Juholle kolminkertainen hurraa-huuto ÅCF:n ensimmäisestä hattutempusta. Neljännenkin maalin mies kyllä teki, mutta tuomari päätti nähdä tilanteessa paitsion.

Vierasjoukkue oli lopulta pienoinen pettymys tänään. TaaJä on kulkenut pelaavan joukkueen maineessa, mutta tänään pallollinen pelaaminen loisti poissaolollaan. Asiaan toki vaikutti ÅCF:n aggressiivinen prässäys, jolla otettiin vastustajalta tila pois hetkessä. Jäntevän poikien pallottelua toki nähtiin hetkittäin, kun tykkäsivät neppailla palloa toppareiden välillä hieman turhankin usein tappioasemaan nähden.

ÅCF:n pelitapa alkaa olla jo kohtalaisen hyvin uomissaan, josta syystä valmennusjohto sai tänään seurata ehkä ensimmäistä rutiininomaista pelisuoritusta, jossa ei vaaran paikkoja syntynyt. Paremmalla viimeistelyllä maaleja tosin olisi saattanut syntyä helposti yli kymmenenkin.

-toimitus

Ottelu: ÅCF – TuHa 11.6.2011
sunnuntaina, kesäkuun 12. 2011 klo 15:44
ÅCF – TuHa 3-0 (luovutusvoitto)

Paikallisella Hakalla oli Raunistulassa läsnä enemmän kannattajia, kuin pelaajia. Tuomarin viheltäessä ottelun alkavaksi, paikalle oli venynyt seitsemän urhoollista soturia. Eipä sitten pelattu.

Pahoittelut kentän laidalla olleille kannattajille, jotka eivät saaneet pääsylipulleen mitään vastinetta. Paitsi ne jotka saivat makkaraa pallogrillistä.

Jostain käsittämättömästä syystä piirin säännöissä sallitaan kutosdivarissa yksi luovutus kauden aikana, joten TuHa ei vielä lennä ulos sarjasta. Ritarien toimituksen kanta asiaan on se, että luovutus on häpeällistä eikä sellainen kuulu kilpaurheiluun. Eikä toimitus ole vielä ikinä ollut väärässä kannanotoissaan.

Helpot kolme pistettä ÅCF:lle. Ei kuitenkaan tietoakaan voitonriemusta.

toimitus

Ottelu: FC Komar – ÅCF 9.6.2011
perjantaina, kesäkuun 10. 2011 klo 11:34
FC Komar – ÅCF 1-1 (0-0)

Pansion hiekka, lämpöä 30 astetta ja vastassa lohkokakkonen FC Komar. ÅCF lähti kärkikamppailuun pahasti vajaamiehisenä, sillä kokoonpanoon saatiin raavittua vain 14 miestä. Loukkaantumiset, työt ja muut esteet tekivät siis otteluun lähdön vieläkin hankalammaksi.

Kärkikamppailun arvolle sopivasti, tuomari oli vaihdettu ottelua edeltävänä päivänä Turun Collinaan, J. Laineeseen. Tästä iso peukku piirin suuntaan, sillä ammattitaitoinen tuomari piti ottelun hyppysissään alusta loppuun. Ei uskalla edes kuvitella millainen peli olisi ollut, jos esimerkiksi nimeltä mainitsematon, kaksi Ritarien kotipeliä viheltänyt pillipiipari olisi ollut jälleen oikeudenjakajana.

Itse ottelu oli melko karmeaa katseltavaa. Jalkapalloa ei todellakaan ole tarkoitettu hiekkapeliksi. Molemmat joukkueet pelasivat pitkää palloa, eikä ensimmäisellä puoliajalla nähty montaakaan maalintekotilannetta. Ensimmäinen puolikas oli ehkä hienoisesti Komarin, mutta lähimmäksi maalia pääsi ÅCF, kun H. Laiston vapari kilahti yläputkeen. FC Komarin pitkät pallot taas päätyivät lähes järjestään Ritarimolari J. Vuorisen hyppysiin. Turun Collina nosti heti ottelun alussa Komar-pelurille keltaisen kortin suunsoitosta ja näytti, kuka on pomo. Puoliajalle lähdettiin maalittomassa tilanteessa.

Toinenkin puoliaika alkoi FC Komarin heiluttaessa tahtipuikkoa. ÅCF oli jopa melkoisen helisemässä ensimmäiset kymmenen minuuttia. Ottelusta huomasi selvästi, että Komar on tottunut pelaamaan hiekalla, kun taas Yön Ritareilla oli ongelmia tottua vaikeaan alustaan. Vaarallisia maalipaikkoja ei kuitenkaan edelleenkään ollut, kunnes 67. minuutilla FC Komar sai kulmapotkun. Se tuli ÅCF-lasien läpi katsottuna hivenen kyseenalaisesti, sillä maalivahti Vuorinen oli nappaamassa korkeaa palloa käsiinsä, kun hänet lanattiin kentän pintaan ja pallo lensi päädystä ulos. Itse kulmapotkussa Ritarit unohtivat etualueen vartioinnin, ja Komar-pelaaja viimeisteli hienosti etukulmaan 1-0.

Tappiolle joutuneet ÅCF-pelaajat aloittivat hurjan takaa-ajon, kun taas FC Komar aloitti hurjan ajanpeluun. Tuomari joutuikin antamaan seuraavien minuuttien aikana kaksi varoitusta pelin viivyttämisestä. Yön Ritarit eivät tästä hämmentyneet, vaan tasoittivat pelin 84. minuutilla, sekin kulmapotkusta. H. Laisto antoi nopean kulman millintarkasti vapaana olleen M. Roosin jalkaan, joka sijoitti pallon tyylikkäästi suoraan ilmasta takanurkkaan 1-1. Vaarallisia tilanteita ei tämän jälkeen enää nähty. H. Laisto pääsi kerran laukomaan ylänurkkaa kohti, mutta laukaus oli helppo poimittava Komar-veskarille.

Ottelu päättyi siis lopulta tasan ja voidaan sanoa, että se oli oikeudenmukainen lopputulos. Peli oli melko siisti ja FC Komar oli reilu vastustaja, jos ajanpeluu unohdetaan. ÅCF olikin selkeästi rikkovampi joukkue, mutta kova pelityyli on joukkueen tavaramerkki, eikä sitä lähdetä muuttamaan. Kun Komar syyskuussa tulee Raunistulaan, niin nähdään varmasti täysin erilainen ottelu. Toivottavasti silloin molemmat joukkueet saavat parhaan mahdollisen kokoonpanon kasaan, ja paremmuus selvitetään.

ÅCF-TuHa-ottelu siirretty
torstaina, kesäkuun 2. 2011 klo 23:59
Åbo Club de Fútbolin itseoikeutettu Obergruppenführer H. Laisto on kaikessa armeliaisuudessaan katsonut soveliaaksi, että pelaajien virkistäytyminen on talkootöiden tuottamien henkisten lukkojen takia prioriteetiltään hyvinkin korkealla seurassamme.

Tästä johtuen ja tästä huolimatta, pelaajistolle on myönnetty palvelusvapaata juhannusta edeltävälle viikonlopulle, jotta halukkaat pääsevät Provinssirockiin. Katsomaan System of a Downia. Koska ne soittaa hyvää mättöö. Tuplabasarilla. Huutaen. Ja Serj on ihkudaa!

Näin ollen, seurajohto on hyvää kansallissosialistista tapaa noudattaen, yhteistyössä Turun Hakan toimihenkilöiden kanssa, päättänyt siirtää 18.6-päivälle sovitun vastakkaisen ottelun viikkoa aiemmin pelattavaksi.

Ottelu tullaan pelaamaan 11.6.2011 klo 14:00, Raunistulan KHT:lla. Tervetuloa!

-toimitus

Ottelu: ÅCF – SoVo2 2.6.2011
torstaina, kesäkuun 2. 2011 klo 21:35
ÅCF – Sovo2 4-0 (3-0)

ÅCF oli ennen tätä ottelua vaihtanut taktiikkaa ja peliryhmitystä jokaiseen otteluunsa. Kaikkien yllätykseksi, tällä kertaa valmennusjohto päätti satsata jatkuvuuteen, ja otteluun lähdettiin samanlaisella ryhmityksellä kuin SaPeLi-matsissa. Taktiikka toimi, ja oli jo melko hyvin iskostunut Ritaripelaajiston peliaivoihin. Pelillisesti tästä tulikin toistaiseksi kauden paras esitys.

ÅCF aloitti vyörytyksensä heti ensimmäisistä minuuteista lähtien. Toimivia hyökkäyksiä luotiin tasaisen tappavaan tahtiin, ja palloa hallittiin koko ensimmäinen puoliaika. Someron pojat hävisivät suurimman osan kaksinkamppailuista, ja myös pääpallot menivät järjestäen Ritareille. Topparikaksikko Kinos-Honkanen oli tänään todella toimiva, eikä SoVon hyökkäys päässyt heistä kertaakaan ohi.

Avausmaalia saatiin silti odotella parikymmentä minuuttia. Jaatisen Jami purjehti näyttävästi keskeltä läpi, pelaten pystysyötön Antilan Erkalle joka horjahtelusta huolimatta pääsi tälläämään boksista voittomaalin. Aiemmista johtoasemien menetyksistä oppineena, Ritarit puskivat samalla tempolla eteenpäin, ja ennen taukoa nähtiin vielä kaksi maalia kun J. Halén tuplasi ÅCF-johdon boksin kulmasta maalin takakulmaan, ja hetkeä myöhemmin Kajalan Kimmo melkein samasta paikasta 3-0.

Toisella jaksolla peli oli jo käytännössä ohi, joten ÅCF tahtomattaankin passivoitui hieman. Peli toki pysyi kontrollissa, mutta hyökkäykset olivat astetta tehottomimpia. SoVo ei siltikään päässyt peliin mukaan, joten heille Helatorstainen iltapäivä oli kokonaisuudessaan murheellinen. Ritarien maalia vartioinutta I. Halénia kohti ei tullut koko pelin aikana yhtään kunnollista vetoa. Loppunumerot syntyivät melkoisen sekasorron jälkeen, kun laidalla pelannut Suomen parrakkain teini-ikäinen, Moilasen Allu tunkeutui laidalta sisään laatikkoon, jossa SoVo-puolustus kaatoi hänet rankkarin arvoisesti. Tuomari ei kuitenkaan pilkkua viheltänyt, mutta hässäkän keskeltä J. Ekman tuikkasi pallon verkon perukoille.

ÅCF pääsi tänään suhteellisen helpolla, mutta helppous ansaittiin hyvällä peliesityksellä. Vaikeinta koko matsissa oli Päävalmentaja Roosilla, joka joutui tosissaan miettimään, miten peluuttaa paikalle saapunutta parikymmenpäistä pelaajistoa siten että kaikki pääsevät höntsäämään riittävästi.

Ensi viikolla Ritarit käyvät lohkon kärkikamppailussa FC Komarin kimppuun.

Yleisöä: 48 (joista selvinpäin n. 72%)

Kaipaatko liikeideaa? Soita meille!
sunnuntaina, toukokuun 29. 2011 klo 17:20
Raunistulan viriileimmän markkinointimiehen, H. Laiston pitkäkestoinen ja intensiivinen aivoriihijakso on paikallisten hevosmiesten mukaan tuottanut satoja, ellei jopa tuhansia uusia bisnes-suunnitelmia. SWOT-analyysien keskeltä aamuyöllä tavoitettu Laisto kertoi toimitukselle, että hän on kaikessa jalomielisyydessään päättänyt myydä niistä keskinkertaisimmat pois. Nimellistä korvausta vastaan, tottakai.

ÅCF:n pelaajat olivat luonnollisesti kärppänä apajilla. Tiedossa on ainakin Koskelaisen Teron hankkima Jethro Rostedt-konsolipelin demoversio, jota Terppa silmät kiiluen hypisteli B4R:n tupakkapaikalla jo viime viikolla. Grönlundin Jekku sen sijaan käy edelleen Harrin kanssa neuvotteluja suunnitelmasta järjestää torijuhlat vuoden jokaiselle päivälle, Suomen jokaiselle torille.

Kerman kakun päältä Laisto toki nuoli ihan itse, joten nykyään ÅCF:n pojat jakavat 400 000 paperista myyntiesitettä länsi-Suomen omakotitalouksiin. Joka viikko. Pääjohtaja Laiston mukaan työn kuva, sekä Ritaripelaajiston kyvyt oppia uutta, yhdistyvät erinomaisesti tässä projektissa. Eikä koko hommassa mene kuin vartti, ja kasvattaahan se myös ulkomaalaispelaajien paikallistuntemusta.

Toimituksemme näkee myöskin velvollisuutenaan kertoa, että pelaajien keskuudessa on epäilyksiä siitä, että tämäntyyppinen selkänahan hyväksikäyttö tulee korreloitumaan suoraan seurajohdon itselleen hankkimien provinssirockin vip-pakettien määrään. Provinssi-gatesta uutisoimme lisää juhannusviikolla, kun todistusaineistoa on saatu riittävästi kasaan.

toimitus

Ottelu: SaPeLi – ÅCF 25.5.2011
torstaina, toukokuun 26. 2011 klo 17:00
SaPeLi – ÅCF 2-3 (1-2)

Ritarien lohkossa riittää joukkueita Salon seudulta, ja nyt vuorossa oli SaPeLi. Halikko- ja Wilpas tasapelien ärsyttämä ÅCF matkusti Saloon vain kolme pistettä mielessään.

Matsi pelattiin miellyttävällä kentällä Kaivolassa, luonnon helmassa. Vaikka nurmi muistuttikin hivenen perunapeltoa, niin puitteet olivat jokatapauksessa kunnossa. Aurinko paistoi ja puro solisi.

Tuomarina sama herrasmies, joka FC Halikkoa vastaan hylkäsi J. Jaatisen “kauden maalin”. Ennen peliä jo pyyteli vanhaa virhettään anteeksi… 🙂

Noh, uusi peli ja uudet kujeet. Yön Ritarit lähtivät liikenteeseen uudella 4-3-3 ryhmityksellä ja peli alkoikin luistaa lähes alusta asti. Hyökkäyksiä saatiin rakennettua oikealta, vasemmalta ja keskeltä. Ensimmäistä maalia saatiin kuitenkin odottaa 19:lle minuutille asti. Kärkimies E. Toriseva nosti pallon yli SaPeLi-veskarin, joka säntäsi pallon perään kuin suoraan hidastetusta elokuvasta. Maalivahti kauhoi pallon ulos omasta mielestään maaliviivalta, mutta tuomarin mielestä se oli maalissa. Tuomari päättää, ei molari, jotenka peli 0-1.

Kymmenen minuutin kuluttua Ritarien N. Bendtner, J. Halén, latasi uusien kenkien siivittämänä komean kudin alanurkkaan, 0-2. Hivenen yli puolen tunnin pelin jälkeen ÅCF:lle kävi perinteiset. SaPeLin miltei ainoa paikka ekalla puokilla ja siitä maali. Kulmapotku, merkkausvirhe ja tyylikäs ohjaus rinnalla/vatsalla pussiin.

Toisen jakson alkupuolisko olikin sitten sekavaa palloa molemmin puolin, eikä pelistä tullut yhtään mitään. 65 minuuttia pelattu ja uudet perinteiset. J. Kinos juoksee rankkarialueen rajoilla SaPeLi-hyökkääjän nilkoille ja tuomari viheltää pilkun. Rike taisi tapahtua alueen ulkopuolella, mutta täten 2-2 ja kyseenalaiset maalit 1-1.

ÅCF:n jengissä ajateltiin, että eikai tässä taas voi käydä näin. No ei onneksi käynyt, sillä J. Ekman teki voittomaalin vain kolme minuuttia salolaisten tasoituksen jälkeen. Paikkoja sitten taas riitti useampaankin häkkiin, mutta yhden maalin voitollakin saa sentään pisteet kotiin.

Pelaajat eivät ottelun jälkeen vaikuttaneet täysin tyytyväisiltä. Voi tietysti olla, että harmistuneisuus johtui enemmänkin Kaivolan pusikoihin kadonneesta seuran omaisuudesta, kuin itse pelistä. Tasapeliputki sentään katkesi ja “Salo-peikko” saatiin heitettyä niskasta. Kiitokset SaPeLille, joka oli pelaavin joukkue tähän mennessä kohdatuista. Mukavaa, kun vastustaja yrittää vähän muutakin kuin puolustaa “kilpikonnassa”. Sarjan kärkipaikka on taas kotona.

Ottelu: ÅCF – Wilpas3 21.5.2011
sunnuntaina, toukokuun 22. 2011 klo 20:01
“Minä häpeän teidän puolestanne” – Anonyymi ÅCF-kannattaja ottelun jälkeen

ÅCF – Wilpas3 1-1 (1-0)

Eihän sekään peli sitten mennyt ihan niin kuin piti. Aurinkoinen lauantai-ilta, pelaajia paikalla 19, katsomossa nousuhumalainen ja hieno tunnelma päällä. Potkitaan peli pois alta ja lähdetään juhlimaan voitto, eikö niin? No ei.

Ritarit jatkoivat siitä mihin Salon reissulla jäätiin. Pidetään pallo kokoajan hallussa, ja tuhlataan kaikki maalipaikat. Ensimmäisellä jaksolla luotiin tilanteita jatkuvalla syötöllä, ja koska viimeistelyprosentti on lähes maaginen, yhdestä saatiin pallokin verkkoon. Tekijänä kunnostautui J. Koskinen. Wilpas ei saanut koko jakson aikana vaarallisia paikkoja aikaiseksi. Muutamia vastahyökkäyksiä juoksupallojen muodossa, sekä pari kulmapotkua, joissa maalissa seissyt T. Backman aiheutti räpiköinnillään sydämen tykytyksiä.

Toisen jakson alkupuolella tapahtui se mitä pelättiinkin. Wilpas sai pilkun ja tasoitti pelin. Tämän seurauksena Ritarien hyökkäyspeli muuttui väkinäisemmäksi. Vaikka paikkoja oli toisellakin jaksolla kymmeniä, niin viimeistely ontui todella pahasti. Osa vedoista kolisi päätyaitaan, osan torjui hyvin pelannut Wilpas-veskari, eikä N. Grönvall osannut päättää potkisiko yli vai maalivahtia päin, joten potki sitten maalipuihin useammankin kerran.

Huono viimeistely alkoi loppupuolella turhauttaa ÅCF:n pelaajia ja Wilpaskin alkoi piristyä. Lopussa olivat lähellä voittoakin, mutta ylärima pelasti tällä kertaa kotijoukkueen. Loppunumerot 1-1 ei tyydyttänyt seurajohtoa lainkaan, ja valmennusporras halusi pelin jälkeen vielä ruoskia jätkiä, tällä kertaa vain sanallisesti.

Kiitos ja anteeksi paikallaolleille katsojille.

Ottelu: FC Halikko – ÅCF 11.5.2011
torstaina, toukokuun 12. 2011 klo 02:03
FC Halikko – ÅCF 1-1 (0-0)

Noniin, sarjakauden toinen ottelu, ja samalla seurahistorian ensimmäinen virallinen vieraspeli. Sen piti alunperin olla Paukkulan hiekalla, mutta Luojan kiitos halikkolaiset saivat matsin siirrettyä Salon Urheilupuiston nurmelle.

Aurinko helli kimppakyytiläisiä, ja Salossa lämpöä olikin yli 20 astetta. Sarja-avauksessa saavutettu rökälevoitto mielessä ÅCF lähtikin hakemaan toista voittoa putkeen. Toiveissa oli se, ettei tuomari olisi yhtä pihalla kuin PaiHaa vastaan sekä se, että vastus olisi kovempi kuin ensimmäisessä taistossa. Ja olihan se.

Ottelu lähti odotetunlaisesti liikkeelle. Ritarit pitivät palloa ja lähtivät etsimään aukkoja Halikon puolustuksesta, niitä kuitenkaan löytämättä. Muutama laukaus maalia kohti ja kymmenkunta kulmapotkua, siinä ensimmäisen puoliajan saldo. FC Halikko keskittyi puolustamiseen ja pitkän pallon pelaamiseen. ÅCF-veskari J. Vuorinenkin pääsi muutamaan otteeseen koskemaan palloon, kun Halikon pitkät avaukset pomppivat hänelle asti.

Toisen puoliajan kärkeen nähtiinkin sitten illan mielenkiintoisin tilanne. Joukkueet olivat valmiina ja tuomari vihelsi pilliinsä. Pieni siirto sivuun ja Raunistulan Xavi, J. Jaatinen, pamautti suoraan aloituksesta pallon Halikko-maalin yläkulmaan. Tuomari päätti kuitenkin hylätä maalin, taisi olla liian hieno. Virallista syytä eivät tiedä ÅCF:n edustajat, eivätkä ilmeisesti FC Halikonkaan edustajat. Tuomari kovasti selitti kuitenkin jotakin siitä, että hän vasta vihelsi joukkueet kokoon?!?!?!?!

Siinä sitten jatkettiin pelailua ja haettiin vapauttavaa johtomaalia. Hyvin pelannut FC Halikko -maalivahti esittikin muutaman paraatipelastuksen, kun Yön Ritarit pääsivät muutaman sekunnin sisään pommittamaan kutejaan maalia kohti. Ei kuitenkaan maalia.

61 minuuttia oli pelattu, kun se tapahtui. Jälleen yksi Halikon pitkä pallo, joka tällä kertaa leijuikin ÅCF-puolustuksen yli. Puolustajien ja maalivahdin välinen kommunikaatiokatkos, jonka seurauksena FC Halikon koko ottelun toimettomana ollut kärkimies pääsi läpi ja sijoitti pallon kylmän viileästi maalin alakulmaan. Siinä se oli, FC Halikon ainoa laukaus ottelussa ja se meni maaliin.

Loppumatsin Ritarit hakivatkin sitten ankarasti tasoitusta. Hyökkäykset viuhuivat oikealta ja vasemmalta. Muutama vaarallinen kulma ja laukauskin saatiin. Halikon maalivahti oli kuitenkin mies paikallaan, ja Halikon puolustuksen “kilpikonna” toimiva. Kerran pallo saatiin rangaistusalueella FC Halikko -pelurin käteenkin, mutta pilkkua ei vihelletty. Tuomarin sanoin, “pallo pelattiin käteen, sitä ei pelattu kädellä”.

Pelikello näytti jo yliaikaa, kun oikeus voitti ja tasoitus vihdoin saatiin. ÅCF:n joukkueenjohto nousi ratkaisuhetkillä esiin, kun joukkueenjohtaja H. Laisto siirsi pallon päätyrajalta maalin eteen, jossa varajoukkueenjohtaja J. Koskisella oli helppo työ siirtää pallo tyhjään reppuun. Nopeasti lähdettiin vielä keskipisteelle jatkamaan peliä ja hakemaan voittomaalia, mutta seuraava hyökkäys ja ohilaukaus jäivät ottelun viimeisiksi, ja pisteet jaettiin.

Tuomari lohdutti Yön Ritareita tokaisemalla, että “aina ei valitettavasti pelaavampi joukkue voita”. No ei voita ei, kiitokset kuitenkin FC Halikolle rehdistä pelistä (jos unohdetaan pienimuotoinen ajanpeluu). Tasapeli on pettymys, mutta sarjakärjessä on hyvä olla.

Ottelu: ÅCF – PaiHa2 7.5.2011
sunnuntaina, toukokuun 8. 2011 klo 18:16
ÅCF – PaiHa2 10-0 (3-0)

Åbo Club de Fútbolin riveissä oli odottavan innostunut tunnelma, kun pitkän talven jälkeen joukkue aloitti virallisesti kilpailutoimintansa. Puitteet seurahistorian ensimmäisessä todellisessa koitoksessa olivat loistavat. Ennen peliä paikalle oli saapunut äänekäs ja hilpeä n. 50-päinen kannattajakunta. Myös sää oli ihanteellinen, sekä pelaajille että yleisölle. Valitettavasti ottelu ei pelillisesti muodostunut todelliseksi koitokseksi.

Ottelutapahtuma alkoi lupaavasti, kun havaittiin että Raunistulan pukukoppien suihkut eivät olleet toiminnassa. Lisäksi vierasjoukkueen leirissä odoteltiin, saapuuko paikalle täyttä kentällistä pelaajia. Eipä sitten saapunut, joten PaiHa aloitti matsin yhden miehen alivoimalla. ÅCF:n ritarit valmistautuivat otteluun räpsimällä joukkue- ja pelaajakuvia kauniissa luontomaisemassa. Jossain vaiheessa oli joku alkulämmittelykin. Ehkä.

Jo ensiminuuteista lähtien kävi selväksi, miten pelissä tulee käymään. ÅCF hallitsi palloa lähes täysin, ja haki lyhytsyöttöpelillä aukkoja PaiHa-puolustuksesta. PaiHa sai pallon ÅCF:n kenttäpuoliskolle lähinnä maalivahdin pitkien avauksien kautta. Avausmaali nähtiin n. vartin kohdalla, kun läpiajoon päässyt A. Kalliojärvi laukoi päin veskaria, josta pallo pomppasi PaiHan topparin jalkaan ja siitä tyylipuhtaasti omaan verkkoon. Jostain syystä tuomari halusi merkitä oman maalin Kalliojärven nimiin.

ÅCF jatkoi kurinalaista lyhytsyöttöpeliään, ja toinen osuma tulikin nopeasti ensimmäisen jälkeen. Sama mies läpiajosta ja 2-0. Vielä ennen taukoa nähtiin kolmas osuma, kun M. Roos latasi komean hyökkäyksen päätteeksi 20 metristä tarkan vedon alakulmaan. Tauolle mentiin täysin oikeutetuissa 3-0 numeroissa.

Toisella jaksolla jatkettiin siitä mihin avausjaksolla jäätiin, sillä erotuksella että ottelu oli jo ratkennut ja kotijoukkue pystyi pelailemaan huomattavasti rennommin mielin. Vaikka joukkueen sisällä yritettiin asiaa painottaa, niin silti joukkue lähti yhä enemmän mukaan PaiHa:n pikkuhiljaa väsyneen pelaajiston kävelyvauhtiseen peliin. Maaleja nähtiin vastustajan henkisen luovutuksen johdosta entistä tiuhempaan tahtiin. Roos sai tililleen illan toisen maalinsa, jonka jälkeen erikoistilannemies H. Laisto laittoi sisään pilkulta yhden, ja vaparista toisen. Paimiolaisten parhaimmistoon kuulunut maalivahti teki vapaapotkussa melkoisen arviointivirheen, joten pallo sai leijailla vapaasti maalin takanurkkaan.

Ottelun viimeisen 30 minuutin aikana epäselvää oli enää se, että monellako maalilla kotijoukkue pelin voittaa. Joukkue leikitteli hidastempoisesti, ja loi jatkuvasti tilanteita Hakan maalille. Maalintekijätilastoihin nimensä saivat toisella jaksolla myös M. Palomäki, T. Koskelainen, S. Jauhiainen, sekä yleisön suosikki N. Grönvall, joka maalillaan palkitsi fanaattisen katsomon odotukset lopullisesti. Paimiolaisten vajaamiehinen joukkue joutui lopussa vielä suurempaan ahdinkoon, kun joukkueelta ajettiin pelaaja ulos toisen jakson loppupuolella. Syytä tähän ei kukaan tiedä.

Punainen kortti ei suinkaan ollut ottelun ainoa järjetön tuomio. Arviolta 50 kertaa peli vihellettiin poikki olemattoman rikkeen takia. Tuomarilinja oli kyllä johdonmukainen. Kaikki, siis AIVAN KAIKKI, kontakti oli kielletty. Lisäksi kiroilusta joutui joko puhutteluun, tai näki keltaista. Ihailtavan hyvin molempien joukkueiden pelaajat onnistuivat kuitenkin pitämään turpansa kiinni tuomarin toiminnasta.

Lopputulos 10-0. Tylsähköä pelailua, luokatonta tuomarointia, mutta tulipahan pelattua.

Ottelu: ÅCF – Torre Calcio 3.5.2011
keskiviikkona, toukokuun 4. 2011 klo 00:52
ÅCF – Torre Calcio 6-1 (3-1)

ÅCF lähti otteluun KyPS-tappiosta ärsyyntyneenä ja vain voitto mielessä. Ryhmitys oli selkeästi hyökkäävämpi kuin aikaisemmin ja tarkoitus oli lähteä karvaamaan ylempää kuin aikaisemmissa otteluissa.

Alku lähti hivenen verkkaisesti käyntiin. Palloa saatiin pidettyä hallussa ihan hyvin ja muutama paikkakin luotiin. Pari ohi ja yli karannutta kutia, mutta lopulta E. Toriseva pääsi laidasta läpi ja laukoi nätisti taka-alakulmaan 1-0 ÅCF:lle. Ottelu jatkui Ritarien komennossa ja Torre keskittyi lähinnä vastahyökkäyksiin. ÅCF:n valmennuspäällikkö M. Roos lisäsi kotijoukkueen johdon kahteen nollaan, mutta hetki sen jälkeen Torre kavensi. Komea keskitys vasemmalta laidalta, Ritarien puolustukselle merkkausvirhe ja tyylikäs pusku veskarin ohi. Ennen taukoa ÅCF osui vielä kerran. 3-1 maali oli H. Laiston kaukolaukaus keskelle ja putken alle, pitempi veskari olisi varmaankin ottanut sen kiinni.

Toinen puoliaika jatkoi melko samaa kaavaa kuin ensimmäinenkin. ÅCF piti pääosin palloa ja haki lisäosumia, Torren pyrkiessä iskemään vastaan. Torre saikin aikaan muutaman todella vaarallisen tilanteen, jotka ÅCF-molari J. Vuorinen torjui kuitenkin hienosti. Lopulta H. Laisto teki illan toisen osumansa, 4-1. M. Roos taas sijoitti kulmapotkun jälkimainingeissa pelivälineen pilkun kohdilta verkon perukoille, 5-1. Yön Ritarien viimeisen osuman sai nimiinsä T. Koskelainen.

Raunistulassa alkoi loppua kohden olla jo sen verran pimeää, että näkyvyys heikkeni melko paljon. 90min saatiin kuitenkin pelattua hyvässä hengessä. ÅCF sai pelistä vihdoinkin sen kolme ottelua kateissa olleen voiton ja maalejakin saatiin tehtyä. Oli myös mielenkiintoista nähdä kaksi Kutosen porukkaa vastakkain, joissa molemmissa oli yli 20 pelaajaa paikalla. Ja televisiosta tuli samaan aikaan vielä Mestarien liigaa…

Tästä on hyvä aloittaa tosimittelöt, kiitokset Torrelle ja onnea kauteen!

ÅCF tukee Portugalin apupakettia vahvasti
lauantaina, huhtikuun 30. 2011 klo 14:16
Åbo Club de Fútbolin johtokunnan suunnitelussa paniikkikokouksessa vappuaaton aamuna klo 0700 päätettiin tasoittavien kiireellisen hankinnan lisäksi tukea Portugalin – tuon sympaattisen rasvalettikansan joka tuki Suomea talvisodassa katsomalla lumisadetta näköradiosta – talouden tasapainottamiseksi suunniteltua lainatakausta.

Rahallinen tuki ei seuran taloudellisesta tilanteesta johtuen ollut mahdollinen, mutta johtokunta irroitti hyökkääjälegenda S. Ahon tehtävistään ja lähetti hänet Portugaliin vahvistamaan rappiollista maajoukkuetta.

Uutistoimituksemme saamien tietojen mukaan paikallinen näyttelyponi Cristiano Ronaldo ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, kun Aho oli ensi töikseen laittanut Cristianon henkilökohtaisen meikkipöydän säpäleiksi pukuhuoneen kulmauksessa.

Vaikka Portugalin hallitus olikin tyytyväinen heille osoitetusta solidaarisuudesta, niin yhteistyössä paikallisen palloliiton kanssa Sakke päätettiin siirtää takaisin Suomeen. Ura jatkuu viimeisimpien tietojen mukaan Ruskon Pallossa. ÅCF toivottaa maailmanmatkaaja-Sakarille onnea ja menestystä uudessa seurassaan.

– toimitus

Seurajohdon kauteen valmistautuminen jatkuu kiireisenä
maanantaina, huhtikuun 25. 2011 klo 14:05
ÅCF:n pressikellari tavoitti viimeinkin seuran ylimmän johdon kommentoimaan kulttijoukkueen ympärillä pyörineitä pienempiä ja suurempia skandaaleja. Seuran ylimmän päätäntäelimen kulminoituessa H. Laistoon – tuohon nuorekkaaseen ja dynaamiseen sekoitukseen Arto Merisaloa ja Tapani Yli-Saunamäkeä – oli luontevaa että herra saapui haastattelupaikalle Semin taakse arviolta yli $5000:n Armanin liituraitapuvussa.

Ave Harri, olet viimeaikoina näyttäytynyt turkulaismedioissa sangen suurissa kokovartalokuvissa. Joko rahvas tunnistaa sinut kadulla?
– Prameassa kattohuoneistossani olen saanut olla rauhassa, mutta esimerkiksi yökerho Forten miestenvessassa olen joutunut pitkien katseiden uhriksi. Törmäsin myös kadun varressa roikkuneeseen Meidän Iken vaalimainokseen, jonka päälle oli luonnosteltu minun naamani. Tämä sai aikaan todella riipivän pelon tunteen, jonka pyyhin mielestäni kevyen poikamaisella naurahduksella

Se on sinulle ihan oikein. Mennäänpä asiaan. Huonokuntoisen pelaajistosi riveistä on kuulunut närkästyneitä kommentteja ottelutahdista ja matsien kovuudesta. Onko huhuissa mitään perää?
– Esikuntani tiedustelu- ja vakoiluosasto raportoi minulle samaa viimeisessä tilannekatsauksessamme. Olen päättänyt antaa alaisilleni tämän orastavan epäluottamuksen anteeksi, emmekä ryhdy seuran sisäisiin kurinpitotoimiin. Rehellisesti sanoen olen hieman pettynyt siitä että työtäni ei arvosteta. Jätkät ovat ruinanneet pelejä koko talven, ja nyt kun olen järjestänyt kovatasoisia otteluita joka päivälle ainakin kaksi 90-minuuttista, niin ei sitten kelpaakaan. Surulliseksihan tämä vetää, mutta onneksemme valmennusporras on jo ryhtynyt kiillottamaan julkisuuskuvaani pelaajien keskuudessa.

Kausi alkaa melko pian vappurientojen jälkeen. Vaikeuttaako tämä valmistautumista?
– Olen tehnyt median välityksellä selväksi kaikelle kansalle, että kyseessä ei ole työväen, opiskelijoiden, eikä hamppumarssijoiden juhla, vaan ÅCF:n suuri isänmaallinen kirkastusjuhla. Turun kaupungille laatimassani manifestissa ilmaisin paheksuntani valkoisia lakkeja kohtaan, ja vaadin järjestyksenvalvonnan edustajia noudattamaan kehoitustani värjätä nuo lippikset Ritarien mustalla värillä. Lisäksi olen neuvotellut Turun kauppakamarin kanssa aurajokilaivojen siirtämisestä Raunistulan Areenan ympärystä koristamaan. Kaljakatsomon kokoa pitää saada laajennettua merkittävästi jotta turkulaisyleisö saadaan paikalle.

Kuulostaa miehen puheelta, onnitteluni koko toimituksen puolesta.
– Kiitos.

Eräällä anarkistisella keskustelufoorumilla ÅCF:n päälle on jo sovitettu ennakkosuosikin viittaa. Herättääkö tämä kylmässä sielussanne minkäänlaisia tuntemuksia?
– Kyps-tappio oli omiaan poistamaan tämän ongelman keskuudestamme. Mediamylly ympärillämme laantui hetkeksi, ja pelaajat saavat jälleen keskittyä lähestyvään Paiha-kamppailuun hieman rauhallisemmin. Faniposti-tulva ei sen sijaan ota loppuakseen. Onneksi keksimme tähänkin haasteeseen oivan ratkaisun; Ohjasimme kaikki ihailijakirjeet Seinäjoen McDonaldsiin, jossa maalivahtimme T. Backman paistaa pihvejä. Tommin ego on tunnetusti pohjaton kaivo, joten mitkään ylisanat eivät voi enää nostaa tai laskea miehen saranasormia pois pilvistä.

Toimittajallamme oli vielä muutama kysymys takataskussa, mutta Laistolle tuli äkillinen kiire poistua paikalta. Tuntemattomaksi jäänyt ohi kävellyt 18-kesäinen naiseläjä sai miehen houkuteltua Onnelan vip-puolelle joraamaan K’Maron tahtiin.

Ottelu: ÅCF – FC KyPS 19.4.2011
torstaina, huhtikuun 21. 2011 klo 18:03
Yön Ritareiden kolmas treenikoitos. Atletico Ispoiselle kärsityn 0-1 tappion, ja JyTy-nollanollan jälkeen joukkueella oli ottelussa kirkkaana tavoitteena saada maalitili auki, ettei apina selässä liho turhan painavaksi.

Vastustajaksi aurinkoiselle kotistadionille Raunistulaan saapui FC KyPS Kyröstä. Tällä kertaa vihulainenkin oli ensimmäistä kertaa samalta sarjatasolta kuin ÅCF, joten ottelun toisena päämääränä oli pallollisen pelin harjoittaminen.

Ottelu alkoikin odotetusti Ritareiden komennossa, ja pallo liikkui näppärästi mustapaidalta toiselle. Muutama hyvä keskitys ja pari semi-vaarallista laukausta. Lähemmäksi KyPS-maalia ei kuitenkaan päästy.

Hyökkäyspeli alkoi lopulta tuntumaan pään seinään hakkaamiselta ja J. Ekman jäi kärjessä täysin yksin. ÅCF-pelurit alkoivat samalla ihmettelemään, että eikö sen maalin olisi jo pitänyt tulla.

Ja niin siinä sitten kävi, että parinkymmenen minuutin kohdalla maali tuli. Ja sen teki vastustaja. Vaarattoman näköinen tilanne, ja roikkupallo JyTy-pelin jälkeen Foorumeillakin ansiokkaita kehuja keränneen J. Vuorisen näppien läpi verkkoon. Noh, näitä sattuu.

Yön Ritarien hämmentyneiden naurahdusten ohessa jatkettiin myös pelaamista ÅCF:n komennossa ja tasoitusmaalia jahdattiin kahta kauheammin. Seurahistorian ensimmäinen maali syntyi noin 40 minuutin pelin jälkeen, kun herra isoherra, itse seuran puheenjohtaja H. Laisto iski nahkakuulan vapaapotkusta kyröläisveskarin sormien kautta takaylämummoon. Seurahistorian ensimmäinen maali meni siis täysin oikeaan osoitteeseen.

Hyvänolon tunne siitä, että nyt alkaa homma sujumaan niinkuin pitikin, kesti vain hetken. Juuri ennen puoliaikaa KyPS pääsi toisen kerran ÅCF-maalin läheisyyteen ja pallo nostettiin taidokkaasti Ritarikippari J. Koskisen käteen. Pilkku putken kautta yläkulmaan ja 1-2 lukemissa tauolle.

Toinen puolisko mentiinkin sitten melko samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin. ÅCF piti palloa ja yritti epätoivoisesti saada lisämaaleja. Vihdoin ja viimein siirryttiin myöskin kahden kärjen taktiikkaan, jotta maalille saataisiin enemmän painetta. Tilanteita kyllä riittikin. J. Koskinen ampui tyhjästä maalista takanurkan ohi ja J. Ekmanin sijoitus päätyi tolppaan. Kyröläisten maalivahti pelasi kuitenkin hyvin, eivätkä Ritarit saaneet palloa maaliin väkisinkään.

Ottelu päättyi siis FC KyPSin 1-2 voittoon, ja ÅCF sai hyvän muistutuksen siitä, ettei Kutosessakaan saa mitään ilmaiseksi ja jalkapallo on maalintekopeli. Kiitokset kyröläisille rehdistä ja kovasta pelistä, vaikka joukkueen vaihtopenkin läheisyydestä muutama puupää löytyikin.

Erityiskiitokset ÅCF-kannattajille, joita oli saapunut oikein mukavasti kentän laidalle! Tappiosta huolimatta peli oli oikein hyvä harjoitus, eikä toivottavasti sarjapisteistä taistellessa samanlaisia vahinkoja satu.

ÅCF Eduskuntavaaleissa 2011
sunnuntaina, huhtikuun 10. 2011 klo 13:30
Pressikellari kahlasi viime yönä puhtaan tahdon ja kofeiinin voimin läpi synkimmätkin taustat läpi kaikista Varsinais-Suomen piirin edustajaehdokkaista. Vaikka listoilta löytyi innokkaita isänmaan miehiä aina Ahmed Al-Chibibistä Kike Elomaahan, pettymys oli kirvelevän katkera, kun kytköksiä ÅCF:n politiikan asiantuntijaan, H. Laistoon ei löytynyt.

ÅCF:n toimitus kokee tämän selväksi merkiksi siitä, että Yön Ritarien edustajisto haluaa jatkossakin pitää itsensä kaiken maallisen johtamisen yläpuolella, ja keskittyy manipuloimaan suomalaista jalkapalloilua omasta norsunluutornistaan. Alentuminen eduskunta-instituution tasolle koetaan seurajohdossa selvästikin omien arvojen hylkäämiseksi.

ÅCF:n journalistinen siipi haluaa korostaa että seura pysyttelee poliittisesti sitoutumattomana organisaationa; “Emme ole julkisesti jakaneet fyrkkaa Turun Tovereille, tai Kehittyvien Maakuntien Suomi Ry:lle”, toteaa ennakkoäänestyspaikalta tavoitettu Valmennuspäällikkö M. Roos.

Kieroon kasvanut populismitoimituksemme kehottaa ÅCF:n seuraajia äänestämään näissäkin vaaleissa ikuista kansan suosikkia, Aku Ankkaa (nro 313).

-toimitus

Haastattelussa joukkueen varajohtaja J. Koskinen
keskiviikkona, huhtikuun 6. 2011 klo 19:38
ÅCF:n uutistoimitus lähti kenttähommiin tekemään vaihtoehtoista journalismia. Bändinsä Shanen treenikämpältä tavoitettu J. Koskinen saatiin puoliväkisin raahattua toimittajan piinapenkkiin kameravalojen välkkyessä.

Hola Juppe, sopisiko lyhyt haastattelu?

– Voi V**tu teitä toimittajia! No, jos nyt lyhkänen….

Kauden alkuun on enää kuukausi, onko joukkueen läskit saaneet painonsa jo alle sadan kilon?

– Gägä ja Jauhis on laitettu kaljakieltoon, sillä heidän kohdallaan tilanne on huolestuttava. Muu joukkue tukee em. sotureita vahvasti. Muuten tilanne näyttää hyvältä, cooper-testin keskiarvoksi saatiin jo 2100 metriä, mikä ylittää valmennuspäällikönkin vaativat standardit.

Ilmeisesti talvitreenit ovat sujuneet hyvin?

– Ollaan höntsätty Impivaarassa yleisövuorolla kerran viikossa. Rivivahvuus on vaihdellut paljon, mutta Ritarien taisteluvahvuus on määrällisesti riittävä.

Entäs SE risteily?

– Ei puhuta siitä… Tämähän menee julkiseen jakeluun?

Onko kauden tavoitteet jo asetettu?

– Laisto linjasi että putoaminen vitosdivariin on hänelle sydämen asia, ja siitä pidetään jyrkästi kiinni. Itse olen tyytyväinen vain jos kauden lopuksi maaliero on vähintään 75 plussan puolella.

Vastustajien joukossa on paljon Salon seudun joukkueita. Onko scouttausmatkoja tehty riittävästi?

– Vastaava valmennusylipäällikkö Roos oli sitä mieltä että näin keväisin ei kannata maaseudulle lähteä. Siellä haisee lanta tähän aikaan vuodesta, eikä meidän tarvitse tietää vastustajista mitään. Riittää että traktoripojat ovat hyviä kaivamaan palloja verkosta.

Kuka pelaajista on parhaiten vakuuttanut treeneissä?

– Halénin Japi. Sen nappikset kiiltää niin että mies on suorastaan häikäisevä.

Istut seuran rahakirstun päällä, mikä on talouden tila tällä hetkellä?

– Kädestä suuhun eletään. Olen sitoutunut syömään pelkkää tonnikalaa koko vuoden, kunhan jätkillä saadaan hienot tötsät treenikentälle.

Kiitos Juppe, ja voimia

– Joo kiitti hei…

Ottelu: ÅCF-Jyty 4.4.2011
tiistaina, huhtikuun 5. 2011 klo 21:00
ÅCF lähti toiseen treenipeliinsä kelvollisen tulikasteen jälkeen. Valmistautumista edes auttoi myös koko joukkueen voimin rykäisty laivaristeily, josta lopullinen toipuminen tapahtui suunnilleen siinä aloituspotkun tienoilla. Vastustaja tiedettiin jo etukäteen kovaksi, olihan Jyty pelannut viime kaudella kolme sarjaporrasta ylempänä.

Otteluun lähdettiin – toisin kuin edelliseen otteluun – kahdella kärjellä, ja ensimmäisen jakson aikana saatiinkin luotua pari-kolme kelvollista maalipaikkaa. Paras paikka siunaantui S. Jauhiaiselle, hyvä keskitys pilkun tienoille josta sijoitus kaksi senttiä tolpan ohi.

Jyty oli – toisin kuin yleisenä harhaluulona antavat ymmärtää, hyvin liikkuva ja nykyään jopa melko nuori joukkue. Pallonhallinta meni odotetusti heille, mutta ei nyt sentään ihan 100-0. Jytyllä toki oli hyökkäyksiä sekä maalipaikkoja ensimmäisellä jaksolla enemmän, mutta ÅCF puolustus luuti juoksupalloja hyvällä prosentilla jyrkkäläläisten tavoittamattomiin.

Jakson loppuminuuteilla tasoero kunnossa ja liikkeessä alkoi jo hieman näkyä, mutta taukovihellys päästi ÅCF:n jätkät koppiin lepäämään tasatilanteessa.

Toisen jakson alkuun ÅCF tiivisti keskikentän puolustusryhmitystä, ja peli oli ensimmäisen 15-20 minuutin ajan tasaväkistä kamppailua, vaikkakin jälleen niin että Jyty sai pitää palloa enemmän. Kopissa oli ennen peliä sovittu, että vastustajan puolustus saa sahata palloa alhaalla rauhassa. Tätä jyrkkäläläisten topparit eivät kuitenkaan harrastaneet läheskään niin paljon kuin Atletico Ispoisen vastaavat. Toki pitkien avaustenkin viljely toimi Jytyllä hyvin, sillä enemmistö pääpallokamppailuista meni heille.

Loppu 20 minuuttia olikin sitten väsyneiden soturien väsynyttä taistelua, jossa ÅCF ei saanut muutamaa vastahyökkäystä lukuunottamatta mitään aikaan. Jyrkkälän miehistö painoi päälle oikealta ja vasemmalta, ja kuntopohja alkoi todenteolla kääntää peliä yhden joukkueen otteluksi. Jyty tuhlasi lopussa maalipaikkoja parin minuutin välein, mutta ÅCF:n maalissa erinomaisesti pelannut J. Vuorinen torjui ne vähäisetkin maalia kohti tulleet vedot. Jyrkkäläläiset keskittynevät ensi treeneissä laukomiseen..

Jyty oli parempi joukkue tänään, mutta missään nimessä mitään perseraiskausta ei kentällä nähty. ÅCF:n peli oli lupaavasti jo paljon valmiimman näköistä kuin ensimmäisessä treenimatsissa, mutta työtä on edelleen todella paljon ennen kuin joukkue on valmis kauteen.

Jyty antoi erinomaisen vastuksen, ja puolustusharjoitusta saatiin koko rahan edestä. Jyrkkälän suuntaan kiitokset ottelusta ja onnea alkavaan kauteen.

PS: tuomarikolmikolle pisteet, hyvin vihelletty.

Ottelu: ÅCF-Atletico Ispoinen 27.3.2011
tiistaina, huhtikuun 5. 2011 klo 20:57
Ennakkoasetelmat: ÅCF:n ensimmäinen peli, samalla ensimmäinen kerta yhdessä isolla kentällä ja ulkona. Tavoitteena hakea pelipaikkoja, ja että jokainen oppii tuntemaan nimeltä yhden pelaajan enemmän. Atleticolla varmaankin tavoitteena saada minuutteja alle ja ravistella talvikuntoa pois.

1. Puoliaika: Alku meni oikeastaan odotusten mukaisesti. Ispoinen piti palloa ja syötteli jätkältä toiselle kaikessa rauhassa. ÅCF mietti ajatuksissaan että mites tätä taas pelattiinkaan, miksi kenttä on isompi kuin impparin yleisövuorohöntsäilyissä, ja miksi pallo polttelee jaloissa ihan liikaa. Vartin verran sentään hyvää puolustusta, kunnes Atletico sai puhkaistua aukon Yön ritarien puolustukseen, josta seurauksena hyvä sijoitus oikeaan alakulmaan 16-alueen kulmalta ja 1-0 taululle. Pikkuhiljaa ACF alkoi saamaan juonesta kiinni. Muutkin kuin Kinos ryhtyivät taklaamaan, ja saatiin syöttöjä omille. Silti peli oli puolen tunnin tienoille asti Atleticon hallussa, mutta hallinta oli enimmäkseen omassa päässä pallon kierrättämistä. ekan jakson viimeisen vartin aikana nähtiin ÅCF:ltä muutama maalintekopaikkakin, muutama ohi viuhunut veto, yksi tolppa, ja pari paskaa keskitystä.

2. Puoliaika: ÅCF sai heti alusta keskikentän kolmikon paljon tiiviimmäksi, ja tätä kautta syöttöjä katkottiin hyvällä prosentilla. Hallinta alkoi siirtyä Ritareille, ja Atletico joutui viljelemään pitkiä palloja pystyyn. Näistä muodostui muutama maalipaikka, mutta valtaosa pystypalloista jäi ÅCF:n topparien päähän tai valui maalivahti Vuoriselle asti. ÅCF sai luotua hyökkäyksiä hyvin, mutta keskitykset ryssittiin miltei aina. Keskeltäkin tultiin läpi, paikottain ihan mallikkaiden syöttökuvioiden kanssa, ja vetoja alettiin saamaan kohti. Atleticon veskari poimi yhden yläkulmaan suuntautuneen vedon mallikkaasti, ja loput ÅCF ampui yli, ohi, tai päin puolustusta. Yksi hyvä avopaikka n. 65 minuutin kohdalla, josta jenkkifutistyylinen kuti taivaan tuuliin. Kulmapotkut näytti suht mallikkailta, sen sijaan pari hyvältä paikalta saatua vaparia tyrittiin. Toinen meni Laiston toimesta sivurajasta yli.
ÅCF:n hienoisesta hallinnasta huolimatta, Atletico piti kuitenkin palloa enemmän, mutta oman pään kierrätykseen ei edes haluttu iskeä kiinni ÅCF:n toimesta. Atleticon harvoiksi jääneistä paikoista paras oli takakulman ohi lentänyt roikkuvapari. Tasoitusmaali jäi näkemättä kun kentältä sammui valot n. 75 minuutin kohdalla.

Kunto kesti pelissä melko vaihtelevasti. 22 jätkää pelissä mukana ja vaihtoja tehtiin ahkerasti, joten hankala sanoa juoksukunnosta sen tarkempaa. Muutamaa kovakuntoista lukuunottamatta harva on vielä 90-minuutin kunnossa. Viivajuoksua ei kuitenkaan suunnitella harjoituksiin.

Summa summarum, tasainen peli jossa molemmilla oli omat hallintajaksonsa. Atleticon peli luonnollisesti paljon rutinoituneempaa. ÅCF jatkaa keskittymistä kauden päätapahtumaan eli ruotsinlaivaristeilyyn, jonka jälkeen mitataan osaamista Jytyä vastaan.

ÅCF:n kotisivut avattu
tiistaina, huhtikuun 5. 2011 klo 18:54
Åbo Club de Fútbolin uutisjaosto, “Yönmusta Pressikellari” julkaisee näillä sivuilla ajankohtaista informaatiota seuran toiminnasta, joukkueen peliesityksistä, yllätyksellisiä paljastuksia pelaajien afterdark-elämästä, sekä muuta kiinnostavaa tietoa mm. säästä, ilmaston lämpenemisestä, ja Raunistulan tekonurmen rouhemäärän tilastoinnista. Tervetuloa.

– toimitus