Errea-piiricup 3.4.2014
JyTy – ÅCF 2-3 (2-2)
Yön Ritarit saivat kevään harjoituspelirupeamassa vastaansa vaihteeksi hieman kovemman vastuksen, kun piiricupin 2. kierroksella vastaan asettui Kolmosen Jyrkkälän Tykit. JyTy on toimittanut jo useana vuonna sopivaa roolia tason mittauksessa tarjoamalla ÅCF:n alakerralle hyvää harjoitusta tasaisen pommituksen teemalla. Järkevällä pelitavalla ja hyvällä asenteella on JyTyä ennenkin onnistuttu kiusaamaan, joten päävalmentaja Matias Roosin teema otteluun oli ilmeisen selvä.
Ottelun alla havaittiin, että molemmat joukkueet ovat kokeeneet jo harjoituskaudella kovia. Kotijoukkueella oli asettaa kokoonpanoon kokonaista 12 miestä vierasjoukkueen viittätoista vastaan. Toisaalta kukapa siellä vaihdossa olisi halunnutkaan jäähdytellä kylmällä Karvetilla. Koska kyseessä oli piiricupin ottelu, aloitettiin itse pelitapahtuma potkimalla tasoitusrankkareita Ritarien toimesta. Korostetaan nyt vielä, että ÅCF muiden piirin seurojen tapaan ei pidä näitä lahjapilkkuja kilpailuun kuuluvana asiana. Toisaalta, kun ne on sääntöihin kirjattu, niin on perin kummallista olla edes yrittämättä niiden torjumista. Jatkomahdollisuuksia ne kuitenkin parantavat ja treenimatsisaldo kasvaa täten ainakin yhdellä. JyTy päätti tänään jättää torjumatta, joten ottelu aloitettiin 0-2 numeroista Harri Laiston ja Petja Leppäsen upotettua rankkarit Antti Savolan “vartioimaan” maaliin.
Itse ottelu alkoi pelätyllä tavalla, kun JyTy otti komennon heti alkuminuuteista lähtien. Pallo pyöri kohtalaisesti pelaajalta toiselle, eikä vierasjoukkueella ollut kovinkaan hyviä aseita pallon riistämiseen. Suurin ero Kolmosen ja Vitosen joukkueiden välillä nähtiin pallottomien pelaajien liikkeessä. Tykeillä oli jatkuvasti tarjolla useampi syöttösuunta, kun taas ÅCF:n harvat pallonhallintajaksot kestivät korkeintaan kahden syötön verran päättyen yleensä onnettomaan roiskaisuun. Hieman yllättäen Tykit eivät prässänneet kuitenkaan ylhäältä asti, vaan keskittyivät poimimaan pallon takaisin lähempänä puolta kenttää.
Alun synkän puolituntisen aikana ritaripuolustuksen keskellä pelannut Leppänen oli ilmeisesti päättänyt tasoittaa illan lahjamaalit, sillä Petjan kantapääkompuroinnin ja pienoisen uinahduksen jälkitilanteista JyTy sai pelin tasoihin helpon oloisilla maaleilla alle 20 minuutissa. Toki siellä oli kymmenen muutakin hieman liian nöyristellen pelannutta mustapaitaa. Päästiinpähän aloittamaan peli jälleen nollatilanteesta.
Puolisen tuntia siinä kesti, että ÅCF sai hapuiltua pukukoppiin unohtuneen selkärangan takaisin paikalleen. Avausjakson viimeisellä vartilla ÅCF alkoi taklata, voitti jokusen kaksinkamppailun, sai yli viisi syöttöä putkeen omille ja loi muutaman hyökkäyksenkin. JyTyllä saattoi helpohkojen avausmaalien jälkeen tulla aavistus hyvänolontunnetta puseroon ja ÅCF pääsi peliin mukaan. Ottelun hallinta oli toki edelleen kotijoukkueella, mutta Ritarit saivat puoliajalle ripauksen uskoa omaan tekemiseen.
Puoliaika: 2-2
Tauolla kärkeen vaihdetun Jami Jaatisen hallihousujen johdolla ÅCF jatkoi nousujohteista iltaa. Prässiä nostettiin vahingossa pykälää korkeammalle, ja keskikenttäkin alkoi nousta mukaan hyökkäyspäähän. Avausjaksolla nähdyt yhden miehen rimpuilut ylhäällä vaihtuivat 4-5 pelaajan hyökkäyksiksi, joissa palloa saatiin ajoittain pidettyä hallinnassa myös JyTyn boksin lähettyvillä. Saman aikaisesti Tykeillä alkoi jalat painaa yhä enemmän, joten syöttösuunnat alkoivat loppua yläkerrassa. Niinpä JyTy ei esittänyt toisella jaksolla juuri muuta kuin tukun keskityksiä, joskin vaarallisia sellaisia. Keskikentän kaksinkamppailuissa Arttu Salminen, Jarno Halén, ja Visa Riihimäki tulivat selkeästi enemmän esiin kuin avausjaksolla. Puolustuspäässä jopa “Amiraalin” otteissa alkoi olla jotain tutumpaa, eikä enää sitä alun koomailua.
ÅCF:n pelin parantuessa loppua kohden alettiin katsomossakin jo luopua Tykkien voittomaalin pelosta ja siirryttiin odottamaan Yön Ritarien lopullista niittiä. Väsähtäneen Jaatisen paikalle takaisin kärkeen vaihdetulle Oskari Koivistolle siunautui lopulta kunnia työntää JyTyn puolustajaa selästä, jotta tämä ymmärsi antaa Oskarille paremmin tilaa tehdä voittomaali, kun ottelua oli jäljellä kymmenisen minuuttia. JyTy yritti lopussa vielä tasoitusmaalia, mutta ÅCF puolustus siivosi keskitykset kunniakkaasti pois. Tykkien vaarallisimmaksi paikaksi jäi ritarimaalivahti Juuso Vuorisen nyrkkeily-yrityksen jälkitilanteesta tullut veto kohti alakulmaa, jonka Juuso onnekseen ymmärsi itse torjua sivuverkkoon.
Huomionarvoisinta ottelussa oli lopulta se, että ÅCF:n taistelutahto kasvoi pelin edetessä sekä juoksukunto riitti vallan mainiosti Kolmosen joukkuetta vastaan. Voidaan jopa sanoa, että Tykit hyytyivät kentälle aiemmin kuin ÅCF. Talven lenkkiringit ja muut korvaavat neppailut alkavat näkyä myös pelikentillä, mikä on kauden alun lähestyessä erinomainen asia. Moni ritari joutui tänään pusertamaan täyden ysikymppisen, mutta väsymisen merkkejä ei liiemmin näkynyt.
ÅCF jatkaa piiricupissa kolmannelle kierrokselle, jossa vastaan asettuu Littoisten Työväen Urheilijat. LTU pelaa alkavalla kaudella myöskin Kolmosessa, joten vastus ei ainakaan heikkene. Ja niitä perkeleen tasoitusrankkareitakin joudutaan taas potkimaan. Ottelun ajankohta ei ole vielä selvillä, mutta tiedotusjaostomme tarkkailee tilannetta ja pitää teidät ajan tasalla.
